PILKKUSILMÄN ELÄMÄÄ

Pilkkusilmän paluu

2015-01-23T14:39:00+02:00

Täällä onkin varmaan ihan tuhottomasti kaivattu minun syvällisiä postauksiani.

Sain uuden kimmokeen ja minut löytää nykään blogspotista, siellä onkin huimat neljä kirjoitusta, tervetuloa :)

http://pilkkusilma.blogspot.fi/

Korpee niin perkeleesti

2012-07-30T17:07:01+03:00

Kuvat on siis kaikki hävinneet, tai no jotkut onhan siellä jotain ennen vuotta 2009 vuoden kuvia.
Harmittaa ihan julmetusti, tämä on ollut myös osittain päiväkirjani.

Tänä kesänä tapahtunut paljon ja kaikkea kivaa.

Olisi jumalattomasti kuvia aivan ihanalta veneilyreissultamme, yli kaksi viikkoa kierrettiin läntistä Suomen lahtea.

Mutta nyt mietin vakavasti, että jos vielä jatkan tätä julkista kirjoittelua, niin pitänee aloittaa uusi blogi jossain muualla - pahus

Heikki sä oot ihana

2012-06-30T17:39:01+03:00

Aivan uskomatonta, mutta terveyteni ja mielenterveyteni melkein vienyt ex-pomoni todellakin häviää lopullisesti elämästäni, enää ei tarvitse hänen epämiellyttävää pärstää katsella ikinä. Ihan naurattaa kun ajattelen tätä asiaa. Vaikka se paskapää ei olekaan ollut enää pomoni, niin ihan liian usein olen häneen töissä törmännyt, enää ei tarvitse sitäkään pelätä.. En usko, että häntä kaipaa kukaan - hei hei hei! Ei näytä kovin valoisalta hänen tulevaisuutensa - heh!

Käytiin vanhassa kotikaupungissa juhlistamassa nuoremman tyttären syntymäpäiviä. Syötiin hyvin paikallisessa ravitsemusliikkeessä ja vietettiin mukavaa aikaa hänen kanssaan, lapsi tekaisi äidille tosi maistuvan mojiton.

Juhannus vietettiin mökillä ja samalla tuli heitettyä talviturkkikin pois, nyt vasta. Oli mukavaa ja sosiaalista. Porukalla syöminen ja ruuan laittaminen muille ja muiden ruokien syöminen on niin kivaa. Alkaa tulemaan jo perinne, että Pilkkusilmä leipaisee makoisat sämpylät juhannusvieraille. Voisi niitäkin useammin tehdä, kun kerran vuodessa juhannuksena.

Työkaveri sai vauvan ja käytiin toisen työkaverin kanssa ostamassa pikkuiselle mekkoa, voi hellantuutelis että ne on söpöjä. Kun ei ole mitään syytä ollut olla ostamassa vuosikymmeniin pieniä vaatteita, niin olisin ostanut ihan liian ison ilman pieniä lapsia omistavaa työkaveriani.

Viime viikolla käytiin huollattamassa venettä. Huoltoapaikka oli 40 minuutin merimatkan päässä, eli tuli kesän ensi veneilykin suoritettua. Ja samalla iski ihan hillittömän suuri into päästä kesälomalle ja muuttaa muutamaksi viikoksi veneeseen. Siellä on kaikki niin kivaa, äsken juuri kävin veneeltä syksyllä tuotuja laatikoita lävitse ja tein hiukan inventaaria mitä tarvittasiinkaan. Ei paljon mitään, kun viime vuonna kaikki hankittiin. On hiukkasen helpompaa tänä vuonna lähteäkin. Tänä vuonna lähdetään länteen päin, viime vuonnahan seilattiin pitkin poikin itäistä Suomenlahtea. Vielä pitäisi kaksi viikkoa jaksaa käydä töissä ja sitten se alkaa - lomalomaloma!

Eilen käytiin uusien mukavien ystäviämme kanssa kuuntelemassa ihan mielettämän hyvää keikkaa. SFBLUES oli jumattoman hyvä, jee! Olin niin innoissani, että Silvennoisen Heikin mennessä ohitse, silitin hänen kättään ja lausahdin otsikon mukaisen lausahduksen - Heh! Niin soittamassa oli myös ainakin Pepe Ahlgvist ja Dave Lindholm, joka oli aika hupaiseva hatussaan ja ulsterissaan (vai miksi sitä pitkää takkia kutsutaan) Olipa outoa kyllä käydä ravintolasasa, keikan piti alkaa klo 21. Taisi olla joskus klo 23 jälkeen, kun ensimmäiset live-esitykset alkoi. Mutta hyvää kannatti odottaa. Hassua oli kyllä se, että samaisella keikalla M tapasi serkkunsa, joka asuu Pohjanmaalla ja joka ihan sattumalta oli siellä. Me myös olimme ekaa kertaa kyseisessä paikassa. Eikä olisi nytkään tullut käytyä, ilman uuttta mukavaa ystäväämme, hän hommasi liput ja houkutteli mukaan, ei kyllä paljon tarvinnut houkutella.

Minun kunnon kohotus on hiukkasen huonolla mallilla. M on ollut kohta jo tunnin pyörälenkillä, minä en saanut itseäni lähtemään mukaan - surkimus oon.
Johtuisko vähän siitä, että minä en ollut eilen kuskina.

Äitinikin luona on tässä kuussa keretty käymään, nämä kauniit kukkaset on hänen pihaltaan.

Ootteko käyneet koskaan Orimattilassa Megamyynnissä, voi herran jestas siellä sitä tavaraa riittää ja sieltä voipi tehdä todella hyviä löytöjäkin, jos asutte kohtuullisen matkan päässä käykää. Tai osuttakaa vaikka kesälomareissun varrelle.

Rosso uudistus plääh - Marimekko jee

2012-06-13T19:37:01+03:00

Oon tosi surkea bloggaaja. Itse asiasssa en tänäänkään varmaan olisi tässä kirjoittamassa, mutta täällä meillä on vesikatkos! No se meinaa sitä, että en voi lähteä lenkille, kun en tiedä tuleeko sitä vettä tänään lainkaan. Kunnon kohotus ennen lomaa meinaa jäädä vähän viime tippaan, onhan tässä nyt vielä kuukausi aikaa, että kesälomavaatteet mahtuvat päälle. Kuntoilin kyllä äsken sen verran, että keräsin ison kassillisen käpyjä pihalta. On on meinaan sitten karseeta, kun leikkaa nurmikkoa ja kävyt lentää kuin raketit kintuille. En leikkaa enää ilman suojalaseja ollenkaan.

M on toipunut isosta leikkauksesta upeasti, voi hyvin, mutta töihin "ei voi" mennä, eikä muutamia asioita tehdä, kuten leikata nurmikkoa.

Piha on tässä kuukaudessa muuttunut viime kuvasta ihan valtavasti, ihana vihreys on vallannut joka paikan. Ja alan tässä pikkuhiljaa löytää oikean viherpeukalon itsestäni. Tai no vähän liioittelua, kukkia kyllä olen ostanut ja laittanut aikamoisen paljon. Niitä jaksan ihailla.

Niin ja kun pihalla on raatanut ja sitten saa tällä tavoin itsensä palkita, niin eipä ole valittamista. Tuo kirja oli muuten hyvä - suosittelen. Samoin suosittelen Khaled Hosseinin Leijapoikaa, sen sain loppuun pari päivää sitten, tällä hetkellä luen Puolikas keltaista aurinkoa, vaikuttaa myös hyvältä, sijoittuu Afrikkaan tuo kirja, kirjalijan nimeä en muista enkä jaksa tarkistaa.

Töihin liittyvän porukan kanssa oltiin veneilemässä, hienolla isolla purjelaivalla veneiltiin Helsingin edustalla, syötiin hyvin ja vähän liian hyvin juotiinkin. Oli tosi mukava ilta.

Meilläkin on käynyt pitkästä aikaa vieraita, sellaisia joihin on tutustuttu vasta vähän aikaa sitten. Tosi mukavaa on tutustua uusiin ihmisiin, syötiin pitkän kaavan mukaan ja löydettiin yhteisiä mielenkiinnon kohteita, rouva vieras ihastutti meitä kitaran soitolla. M on ostanut jossain innostuksen puuskassa kitaran, joka on jäänyt nurkkaan pölyttymään, kyllä sitä täälläkin ihan varmaan pian soitellaan.

Itse olen innostunut nyt vielä enemmän lenkkeilystä, kun olen ottanut Ipodin mukaan. Laitoin sen soittamaan artistien mukaan aakkosjärjestyksessä, neljä tunnin lenkkiä kesti A-kirjain, eli kauan vielä riittää varmaan soitettavaa. Antonio Vivaldi teki minusta mahtipontisen lenkkeilijän ja eilen joku ihme Azure Ray lauloi vähän liian monta laulua. Mukavaa lenkkeillä, kun ei yhtään tiedä mitä musiikkia seuraavaksi tulee. Tytär nääs on sen ladannut minulle. Olen nyt päättänyt, että kuuntelen mitä ikinä sieltä tuleekaan.

Ai niin vimeisenä haluan avatua Rossosta. En meinaan oikein diggaa tätä systeemiä, mihin ainakin parin kaupungin Rossot on jo siirtyneet. Että siis, tarjoilija tulee sanomaan "annokseen kuuluu tuo focaccia -leipä, sen voitte hakea tuolta tiskiltä". siis täh! Jos voi tulla tuon samomaan, voisi samalla ottaa pari nyssäkkää sitä leipää (ne on sellaisissa paperipusseissa) ja kysyä, että maistuuko leipä. Jos ei maistu, niin vie sitten takaisin. Tilattiin tyttären kanssa pizza puoliksi, pizza oli kyllä hyvä. Mutta sekin tuli kokonaisena ja pizzapyörä mukaan, että ihan itse saa leikata. Yksi hyvä puoli uudistuksessa on, tykkään siitä että laskun voi käydä maksamassa lähtiessään tiskillä, että ei tarvitse istua ja odottaa ja odottaa laskua.

Käytiin muuten tässä vähän aikaa sitten Marimekon tehtaanmyymälässä Helsingin Herttoniemessä, meinasin tulla hulluksi, niin hirmuisesti minulle mieluisia vaatteita. huh!

Ja oli muuten minun mieleen, että Philip Phillips voitti American Idolsin, on ihana!

Pirjolle ja Maralle - ei kun Ristolle

2012-05-16T21:45:01+03:00

Siitä on taas jokusen aikaa, kun olen tänne kirjoitellut. Ja mietin ja mietin, että mitähän nyt sitten on tapahtunut sellaista, että haluaisin sen ihan muittenkin kanssa jakaa. En hae päiväkirjaa En!

Kun kelaan vähän aikaa, niin tuntuu toivottamalta, että saisin ulos edes osan tapahtumista, pääasiassa on ollut viime aikoina veneemme, ja läheiset rakkaat ja sitä sun tätä.

Kun en muista alku kuusta mitään muuta kuin että kirpputorilla on käyty harva se päivä ja oikeasti kuvista äsken tajusin, että sieltä on mennyt vaikka mitä. Näillä leveysasteilla kirpputorihomma toimii niin, että laitetaan lappu tavaraan ja sitten joskus kun pöydän lopettaa saa ne laput ja näkee mitä on mennyt. Olen ottanut aina silloin tällöin kuvan ja olin oikeasti ällikällä lyöty äsken kun tajusin mitä kaikkea siellä on ollutkaan, eikä ole enää. Kerron ehkä miten tämä kaupankäyntini loppujen lopuksi meni. Eli tällä viikolla haen ne loput, mitä on ja vien roskiin tai Uffelle ja neljä viikkoa on kuulemma pöytä minulla ollut lauantaina.

Niin se vene on putsattu ja puunattu, maalattu pohjamaalit ja viime viiikonloppuna se sitten laskettiin jälleen veteen. Jos nyt paljastetaan, että se idyllinen pikkukaupunki missä veneemme on majapaikka pitänyt on Porvoo. Viiime kesänhän kesäpaikka veneellä oli täysin keskellä Porvoota, nyt halusimme saada sen pois sieltä, ei sen takia että maisemat olisivat huonot. Vaan sen takia, että se vesi siinä Porvoon keskustassa ei tehnyt veneelle hyvää. Pohja oli niiin likainen, että! Nyt vene on uudessa satamassa Porvoon ulkopuolella, että ei enää tarvitse jokea pitkin puksutella, kun merelle lähdetään, no minua se ei ole haitannut , kiva katsella rantoja, mutta mies halajaa enemmän ulapalle.

Veneen nostossa ja siirrossa oli apuna Tampereen tytär avokkinsa kanssa, meillä oli tosi mukava viikonloppu yhdessä. Nuoret pääsivät kokemaan merielämää ja minä sain kokea autolla eksymisen muutaman kilometrin matkalla, armoton suunnistaja olen. M rakkaani tarjosi miehistölle herkulliset kahvit Cafe Onnissa, käykää ihmeessä jos Porvoossa käytte.

Cafe Onnin herkkuja

Cafe Onnin yläkertaa

Nuoret olivat yötä luonamme ja illalla pelasimme paria hassua peliä, olipa hauskaa pelata pitkästä aikaa kunnon lautapelejä. Vaikka tuntuukin, että aina vain vaikeampaa on käsittää jotain sääntöjä.

Äitienpäivä oli ihana! Sain luokseni molemmat rakkaat tyttäreni, saimme tänne myös iki-ihanan äitini ja rakkaan veljeni. M teki meille suussa sulavan hvyää ruokaa ja Pillkkusilmä sai taas loihdittua ihan oikean täytekakun - ihme!

Äitenpäivän kattausta - ilman ruokia - ruokana oli lohta, uuniperunoita, paahdettuja punajuuria, salattia ja ehkä jotain muutakin

Eilen oli maailmanjaajuinen valokuvauspäivä, tarkoitus että ympräri maailman ihmiset kuvaavat arkeaan samana päivänä ja ne kootaan yhdeksi tietokannaksi, otin muutaman kuvan päivän mittaan, yksi tuli tännekin. Työmatkan omenapuun kukinta pysähdytti hetkeksi.

Hirveätä jännitystä on ollut elämässä rakkaani vuoksi. On ollut isoissa kuvioissa töiden suhteen ja tällä hetkellä on sairaalassa toipumassa isosta leikkauksesta, leikkaus jonka pitäisi parantaa elämänlaatua hurjasti. Vähän on outo olo tänään, olen ollut töissä, olen matkustanut auton kyydissä, olen matkustanut junassa, olen kävellyt yhteensä melkein 10 km, olen ajellut autolla reittejä, joita en ole koskaan ajellut. Olen ollut huolissani ja huojentunut. Kaikki hyvin :)

Otsikko tuli kirpputorilta. Jossain pöytäni vieressä oli taulu myynnissä. Sitä taulua kävin joka kerta katsomassa, se kiehtoi. Oli pakko ostaa, vaikka M kielsi. No hän ei tätä lue - toivottavasti. Mutta mitä ihmettä on Puotilan mummo ajatellut, kun on saanut kuulla, että Pirjon kanssa uuteen kotiin ei muutakaan se Mara (oisko ollut joku häntäheikki koko mara) ja kun kuvioihin on tullut uusi mies Risto, niin eihän sitä nyt niin vain uutta taulua aleta hommaamaan, vaan vedetään vaan viiva yli exän ja uusi tilalle.

Mutta hei mitä teen tuolle taululle, no ei ollut kallis :)

Kylläpä ollaan oltu ahkeria

2012-04-29T17:50:01+03:00

Ihan olen innoissani, kun olemme saaneet niin paljon kaikkea aikaan. Käytiin eilen ja tänään veneellä. Telineet on purettu ja vene on putsis plank niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Kyljet kiiltää, niin että niistä saa melkein peilaitua. Verhot on pesty ja laitettu uudelleen paikoilleen ja joka paikka pesty. Jos saadaan jostain venepaikka, niin eipä tiedä vaikka ensi viikonloppuna saataisiin se veteen ja jos saadaan, sitten tehdään kesän eka veneilykin. Ihan polttelee, kun olisi niin mukavaa päästä vetten päälle taas.

Eilen saatiin pihakin kokonaan haravoitua ja tuo kuvassa näkyvä pajukin kaadettiin. Täällä olisi tarjolla kaksi säkillistä ihan tuoretta oksasilppua pensaiden juurelle, tervetuloa vain hakemaan.

Nurkista löytynyt kaikenlaista, joita sitten kiikutan sitä mukaa kirpputorille. esim. sellainen hierova laite, joka laitetaan tuoliin ja siinä sitten istutaan ja laite hieroo. Laite kulkeutunut meille, kun M:n isä oli siihen sortunut joskus ja kait se on jäänyt täysin käyttämättä. Yksi Oskarin oksa löytyi ja sille varmaan löytyy ottaja, karttapallo valoilla (ei viitsitty laittaa lappua, että jos et muista vanhoja rajoja, tarkista tästä pallosta).

Ikkunoita ollaan pesty pikkuhiljaa ja esim. tämä hiukkasen keskensisustettu halli sai uudet verhot ja kukat uudet tukikepit. Tuo etualan sohva on kirpputorilta pari vuotta sitten löydetty, siinä oli lappu "Suurlähettilään amerikasta tuoma sohva" :) olihan se pakko ostaa. Ja kuten luulen, että minulla on joku muistisairaus, niin luulen että tämänkin asian olen ennenkin kertonut. Mutta jos näitä joku lukee, niin toivottavasti sitten joku muistisairas, niin ei nypi niin kauheasti kirjoitan ehkä useinkin samoja asioita.

Meidän takan päälle on pyöräillyt tämä torvensoittaja, siellä se on soitellut tosi pitkään. Ja heti tämän kirjoituksen jälkeen tämä täti menee pyyhkimään pölyt torvensoittajan päältä.

Jos nyt joku ei tiedä, niin keräilen laiskasti Heljä Liukko-Sundströmin pupumukeja, ostan aina jos kirpparilla sellaisen näen, tai jos saan jonkun innostuksen. Nyt minulla on kova tarve saada tämä kirjastopupu.

Ja voi vitsi, että on ihanaa, että vaikka tänään on sunnuntai, niin vielä on kaksi vapaapäivää edessä. Huomenna me siivotaan autotalli, siis kaikki kama ulos ja takaisin vain jos on todella tarpeellista. Toinen vaihtoehto olisi ottaa pyörät autonperään ja ajella pääkaupunkiin ja lähteä pyöräilemään keskuspuistoon, en ole koskaan siellä käynyt ja M haluaisi esitellä lapsuutensa retkeilymaita. Mutta jos tässä ollaan tälla samaisella draivilla kun mitä ollaan pari päivää oltu, niin mehän saatetaan hyvinkin siivota autotalli ja pyöräillä keskuspuistossakin.

Poikkesin Järvenpäässäkin

2012-04-27T18:13:01+03:00

Viime viikonlopppuna päätettiin, että on kevät. Haravoin ahkerasti pihaa, suurimman osan sainkin jo haravoitua, osa oli vielä silloin lumen alla. Ei ole enää, mutta eipä ole tullut sellaista hetkeä, että olisin ehtinyt uudelleen haravoimaan, enkä mene nytkään, nyt kirjoitan edes vähän.

M pesi terassit ja kalusteet ja niin me sitten ekan kerran ruokailimme omalla terassilla, olipa nastaa.

Olen ollut pari päivää jo lomalla, enkä enää tässä kuussa menekään töihin jee jee. Pikkuisen on kyllä ahistanut, kun tänä vappuna emme ole saaneet aikaiseksi varattua vappumatkaa minnekään. Viimeiset kolme vuottahan olemme viettäneet vappua pohjoismaisissa pääkaupungeissa 2011 Oslossa, 2010 Kööpenhaminassa ja 2009 Tukholmassa. No ensi vappuna kyllä ollaan taas jossain muualla kuin kotona. Voihan sitä olla, että tässä nyt vielä keksiikin jotain menoa johonkin, ans kattoo nyt.

Kuvassa on Järvenpään asema, vietin siellä tässä yhtenä aamuna aika pitkään, piti siellä astumani junaan, jotta pääsen vanhaan kotikaupunkiini. Oli jonkin sortin junaongelmaa, mutta ei nyt niin kauheasti haitannut, kun oli loma eikä kiire minnekään. Tuo asemahan siirrettin tuossa aika monta vuotta sitten tuollaisena kokonaisena monta metriä paikoiltaan, jaksaa vaan tässä ihmetellä että toiset ne osaa kaikenlaista. Järvenpäässä on yksi kiva kirpputori, oliko se nyt nimeltään Helmi? Kyllä kait...

Olin siis menosssa asunnolleni siivoamaan, mutta vietinkin sen päivän pikkuiseni kanssa, siivottiin hänen asuntoaan ja tytär kävi läpi vaatevarastojaan ja niistä tuli iso kasa tavaraa kirpputorillepöydälleni. Tyttären vaatehuoneessa oli edelleenkin avaamattoman muutama pussukka muuton jäljiltä No eihän siitä ole kuin 1,5 vuotta kun hän muutti omaan asuntoon. Välillä aina tulee mieleen, että se lapsi on joku vaihdokas, mutta toisalta hän on niin ihana, että ei sen nyt niin väliä vaikka olisikin. Käytiin yhdessä syömässä ja oli oikein mukava päivä.

Kävin sitten seuraavanakin päivänä siellä ex-kotikaupungissani, koskapa sain paikallisen yrityksen, joka myy ja kunnostaa vanhoja huonekaluja nuorten työpajoissa, hakemaan minun sohvakalustoni, TV:n ja yhden hyllykön. Olipahan urakka huh huh! Asuntohan on kolmannessa tao oikeastaan neljännessä kerroksessa, eikä siis ole hissiä. Siinä oli pojilla pukertamista, kun he sen sohvan niitä kierreportaita veivät. Minäkin sain itseni ihan hikeen, kun kannoin yhden nojatuolin ihan omin pikku kätösin. Mutta se TV vasta olikin kaamea, kuvitelkaa 32" putkiTV. Olen niin kiitollinen tälle porukalle, että ottivat ne vastaan. Emme olisi itse ikinä saaneet niitä sieltä pois. Nyt on asunnossa enää keittiön kalusto ja pari hyllyä, muutama matto, tauluja ja lamput. Nyt saan sen vaikka yksin tyhjennettyä, jos se nyt sattuisi vaikka menemään kaupaksi sillä välin, kun M on sairaalassa.

Elipä kirpputoripöytä on ollut nyt kohta kaksi viikkoa ja aika paljon sieltä on tavaraa kadonnut, ihanaa.

Vähänkö me ollaan hassuja, tilattiin tällaiset oikein merelliset crocsit itsellemme. En tiedä kehtaako noita veneelle laittaa. Myin kyllä jo kirpparilla purkkarit, jotka totesin viime kesänä hiukan hankalaksi veneilyssä, ne oli todella vaikea laittaaa jalkaan nopeasti, kun oli pakko avata nyörit ennen kuin ne sai vedettyä jalkaan.
Niin venettä käytiin katsastamassa viime viikonloppuna, siellä se oli aika hyvin paketissa säilynyt, yksi tukipuu oli mennyt katki, mutta ei ollut tehnyt tuhoa. Ja kuomu oli kasassa, varmaan lumet oli painaneet, senkin M sai jo korjattua.

Kävin pitkästä aikaa Marimekon liikkeessä, olisin halunnut jalustin-mekon, mutta minun kokoa ei enää ollut. Ostin sitten kevennyksen, kun sellainen on muutenkin meneillään :)

Minulla ei ole rintasyöpää

2012-04-19T19:02:01+03:00

En tiedä, miksi sain päähäni, että minulla on rintasyöpä. Kävin joskus kuukausi sitten mammografiassa ja mitä pidemälle tuloksien tuleminen on kestänyt, niin sitä varmemaksi olen ajatellut, että minulla on joku löydös.

Tänään oli tullut kirje Radiologilta ja hädin tuskin uskalsin avata sen.

No siellähän luki isolla; Rintasyövän seulonnan tulos : normaali

Voi jee, olipa kivaa :)

Hiihdot on hiihdetty ja kehon kutistus rutistus iski taas

2012-04-16T19:15:01+03:00

Pääsiäisen pyhinä hiihdeltiin hankikannalla ihanassa aurinkoisessa säässä tämän talven viimeiset hiihdot - nyyh nyyh.
Hiihto on niin kivaa, niin kivaa. Ja vaikka tulisi millainen takatalvi, niin eipä kyllä hiihdetä enää. Talvivaatteet ja varsinkin kaikki hiihtokamat on jo pesty ja pakattu ja pinottu ensi talvea varten.

Pääsiäisenä kokoonnuttiin taas M:n isän luokse isolla porukalla syömään ja viihtymään yhdessä. Me harjoiteltiin sitä kokoontumista parinakin päivänä. Eli meikäläisten porukka paineli sinne kukkien ja ruokien kanssa kyllä ihan oikeana kellonlyömänä, mutta vääränä päivänä. No ruuat jätettiin sinne ja kukat myös, palasimme kotiin ja jälleen seuraavana päivänä uudelleen. M:n siskot kyllä kuiskutteli minulle, että jatkossa laittavat minullekin kaikki viestit, siis huom. tämä ylimääräinen käynti ei ollut minun syytäni lainkaan, vaan rakas mieheni oli hiukkaisen huolimattomasti lukenut viestejä.

Pöydän ääressä meitä istui tällä kertaa 14 henkilöä ja herkut oli suussa sulavia.

Pääsiäisen aikaan pikkuisenikin vietti yhden illan ja yön täällä meidän luonamme, ensimmäistä kertaa kukaan yöpyi Laulumaassa. Meillä oli oikein mukava ilta, M kaivoi vanhoja levyjään ja levysoittimen jostain ja teimme kuuntelumatkan kauas nuoruuteen, ei mitään paskamusiikkia kun tytärkin tykkäsi.

Pitkästä aikaa kävin viime perjantaina olusella töiden jälkeen, se on sentään hauskaa aina välillä. Suoraan töistä baariin ja sitten hyvien työystävien kanssa kitataan pari-kolme olutta. Höpötetään ja nauretaan.

Muuten täällä vietetään aikamoisen raitista elämää nykyään. M on tipattomalla ja sitä myötä minäkin melkein, ehkä kokonaankin. Ainakin sen puoleen pitäisi olla, että jos vihdoin viimein saisin itseni oikein kunnon rutistukseen, että saisin ne muutamat ylimääräiset kilot pois. Olen täälläkin uhonnut asiasta jo aikaa sitten ja hävettää tunnustaa, että mitään ei ole tapahtunut. Mutta piru vie ei se yksin minun vika ole, vaan kyllä tämä joku keski-ikäisyys tuo ihan varmaan vaikeuksia päästä ylimääräisistä kiloista eroon. En kyllä anna periksi. Kaivoin meinaan kaikki kesävaatteet esille ja kokeilin, noin puolet ei mahtunut päälle - prkl!

Kesälomaan on kolme kuukautta ja silloin mahtuu - se on jämpti näin. Jätin parit innosteet roikkumaan kaapin oveen, yksi ihana mekko ja yhdet tosi kivat caprit, sitten kun ne mahtuu olen sopivan kokoinen, luulen että siihen vähintään neljä kiloa, painoin tänä aamuna 70,4 kiloa - huh ihan ällötti kirjoittaa tuollainen luku.

Niin jännitystä riittää meidän elämässä, varsinkin M:n - hänellä on tosi iso leikkaus edessäpäin, kaikki menee hyvin ja sen eteen tehdään paljon, on tärkeää olla hyvässä kunnossa ja minä autan siinä, olen itse ja tsemppaan häntä niin paljon vaan kuin voin.

Kaksi päivää vielä harvinaisen vaikean oloista kurssia jäljellä, sitten viikko töitä ja sitten taas muutaman päivän loma, elämä on kivaa!

Pyhätunturi

2012-04-04T12:50:01+03:00

Talvinen ihana lomaviikko vietettiin Pyhätunturilla hiihtäen, oli erinomaisen mukava viikko.

Ensimmäistä kertaa elämässäni menin Lappiin junalla, se olikin ihan hauska kokemus. Nämä nykyaikaiset makuuvaunut ovat ihan luksusta, vaikka koko on pienen pieni, niin kaikki tarpeellin löytyi. Vessa joka muuttui kahvasta kääntämällä suihkuksi oli aika eksoottinen, oli pakko käydä suihkussa ihan sen takia vain, että sai testatuttua sen toimivuuden, toimi hyvin. Joskin vettä tuli vähän liian pikkaisen kerrallaan, taikka ymmärtäähän sen ei siellä mahdottomia säiliöitä pysty olemaan. Naapurin äänet kyllä kuului kivasti, ei kyllä haitannut sen koommin, menomatkalla meihen kuorsaus ja paluumatkalla ranskalaiset äiti ja poika rupattelivat, no täytyy sanoa että se ranskan kieli oli kivempaa kuunnella kuin kuorsaus.

Lähdimme harmaassa ankeassa säässä pääkaupunkiseudulta junaan ja astuimme Kemijärvellä upeaan aurinkoiseen säähän. Siitä sitten linjaautolla tunnin verran ja valkea Pyhätunturi avautui silmiemme eteen.

Äkkiä kamat mökkiin ja kaupasta syötävää ja juotavaa ja sitten heti ladulle.

Hiihdimme viitenä päivänä, lyhyin lenkki oli 16,5 km ja pisin lenkki 32 km. Ei siellä matka tuntunut oikein miltään, kun sopivin välein pysähtyi nuotiolle tai johonkin ihanaan kahvipaikkaan kahville, tai ihan muuten maisemia ihastellen.

Jos menette Pyhälle hiihteleemään, niin ehdottomasti kaunein ja mukavin hiihto-osuus löytyy reitiltä Huttujärveltä Kiimaselälle, neljä-viisi kilometriä laskua huikean upeissa maisemissa, harmi etten malttanut pysähtyä ottamaan kuvia sillä osuudella.

Joka iltainen saunominen hiihdon päälle kelohonkaisessa saunassa, sai kehon aina kuntoon ja mielen nirvanaan.

Välillä teimme itse mökillä ruokaa, välillä kävimme ulkona. Pyhätunturilla ei nyt järin paljon erilaisia ruokapaikkoja löydy, hotellin ruoka ei saanut meiltä kehuja, eikä sitä kehuneet muutkaan. Mutta maisemissa on myös Huttu-Hippu ja Huttu-Uula, Hippusesta sai hyviä pizzoja, mutta poronkäristys-karpalo-barbecue -pizzaa en suosittele. Huttu-Uulasta löytyy ruokaa varmaan joka makuun.

Siitä hyvästä, että olimme junalla liikkeellä, emme ottaneet laskettelu-välineitä mukaan. Tarkoitus oli kyllä vuokrata ne yhdeksi päiväksi, mutta niin se vain jäi tekemättä. Olisi ollut kyllä kivaa ollut sekin, ehkä ensi kerralla. Pyhällä oli tapahtunut tosi paljon muutoksia siitä, kun siellä olen viimeksi ollut, oli tiet vaihtaneet paikkaa, uusia rinteitä, uusia hissejä ja ilmeisesti uusia latujakin. Olen käynyt Pyhällä aika monta kertaa ennenkin, mutta ollut pääosin vain laskettelemassa ennen. M:n tapaamisen jälkeen olen käynyt siellä kaksi kertaa, ekalla käynnillä vaellettiin viikon verran ja nyt hiihdettiin, vaikka molemmat on tuttuja asioita, niin siellä niitä ei ole tullut tehtyä.

Loma oli ihana ja vaikka täällä nyt satelee lunta, niin kyllä hiihtokelit taitaa kuitenkin olla jo ohitse. Kaiken lisäksi olemme jonkun taudin kourissa molemmat. Pitänee toivoa, ettei pääsiäisen pyhät kulu sairasteluun.

Tässä on oikein räknätty viikon hiihtotulokset, harvinaisen tarkat luvut johtuvat siitä, että puhelin oli hiihtolenkillä mukana repun pohjalla ja ihan vain sen takia, että Sports Tracker mittasi meille reittiä ja kaiken lisäksi reitit tallentuvat myös. Nuo luvut on siis kilometrejä.