Työviikot näin pimeänä aikana kuluvat kyllä ihan liian sukkelaan, aika kulkee kiihtyvällä vauhdilla vuodesta toiseen - karseeta!

Pimeässä loskakelissä juoskentelet kukonlaulun aikaan junalle ja päinvastoin sitten taas illansuussa. Kotona pikkainen piipahdus ja sitten niihin energiaa elämään tuoviin harrastuksiin. Tänään ihanaa keppijumppaa ja hiukan vielä lihaskuntoliikkeitä. Vaikka ei olisi yhtään huvittanut lähteä, kotonakin olisi ollut kaikenlaista tehtävää, niin yhtään ei kuitenkaan harmita, että menin.

Tyttärien takia olen ollut tosi iloinen. Nuorempi on ikäänkuin herännyt elämään, se on ihanaa! Läheisten ihmisten tuska, ja kaikenlainen alakulokin, saa varsinkin äidin sydämen välillä ihan pakahtumaan. Vanhempi tytär lähetti tänään kuvan poikaystävästään, voi että kun oli suloinen poika ja tyttären kertomusten mukaan vaikuttaa muutenkin oikein mukavalta.

Itselläkin on paljon kevyempi ja parempi olo, kun tytöillä on asiat hyvin.

Junassa on sentään ärsyttävää, kun edellä istuvat yhtäkkiä vain rojahduttavat selkänojan alas, vaikka heillä ei olisi aiettakaan nukkua. Kun vaan kerran selkänoja menee alas - niin onhan se alas laitettava!Vaikka siellä takana istuisi joku lukemassa tai työskentelemässä! Kun ei omaa sellaista laitetaan_vahinko_kiertämään - luonnetta, niin sitä sitten vaan istutaan nenä kiinni kirjassa ja se edellä istuja ikään kuin sylissä suorastaan.

Junaärsytyksien TOP 3:

- selkänojan alasrojauttajat

- kassilla viereisen paikan varaajat

- täyteen ääneen kailottajat