Mielenkiintoinen ja mukava viikko takanapäin.

Viime viikonloppuna kävimme rakkaan miehen kanssa kyläilemässä hänen sukulaisillaan. Oli oikein ihastuttava vierailu, söimme herkkuruokaa ja nautimme mukavasta yhdessäolosta. Sekin matka tuntui kuin pieneltä ulkomaanmatkalta, menimme ja tulimme  yhdesä junalla + metrolla + bussilla. Nykypäivän junissa on kuin lentokoneen ensimmäisessä luokassa. Tilat on meinaan todella hyvät ja tarjoilu loistavaa, kaksi pientä pulloa viiniä maksoi kyllä 15 euroa, mutta oli kyllä hintansa väärti, kun oli niin mukavaa.

Seuraavana aamuna lento Barcelonaan ei ehkä edellisen illan vierailulla nauttittujen viinien jälkeen ollut ihan kamalan antoisa, no mukava kuitenkin. Kun oli loma edessä ja iloinen mieli, niin pieni tukan kipeys ei haitannut.

Asuntomme oli kyllä siisti ja aivan erinomaisella paikalla, ihan goottilaisen kaupunginosan sydämessä. Mutta kun tykkään kovasti valosta, niin asunnon pimeys ei niin ilahduttanut. Olimme ensimmäisessä kerroksessa ja kun kadut on todella kapeita ja talot korkeita, niin ei sinne valoa tullut kuin katkaisijasta.

Menopäivän sade muuttui ihanaksi kesäsääksi viikon aikana. Siinä kaupungissa kyllä riittäisi nähtävää vaikka vuodeksi. Parasta antia olivat ne retket, jotka teimme ulos ydinkeskustasta. Siellä sitä ihmistä riitti. Kirjan ja ruusun -päivä on ilmeisen suuri juhla Espanjassa, 23.4, joka kadunkulmassa oli ruusunmyyjiä ja vähän joka heppu ja helmi kantoi niitä mukanaan. Ja kansaa oli niin, että tällaista pikkukaupungin tyttöä joka hiukan ahdisti.

1501696.jpg

Tutustuimme viikon aikana vaikka mihin nähtävyyksiin, ainakin ne kaikki "pakolliset" käytiin ja paljon muutakin. Aivan ihania olivat ne puistot, niissä sielukin lepäsi ihan erilailla kuin siinä kauheassa ihmisvilinässä. Barcelonan vanhin puisto oli ehkä kaikkein mukavin, eli labyrinttipuisto, emme eksyneet sinne, kuin ehkä hetkeksi. Parc Guell oli kyllä mykistävän komea, kuten kaikki muutkin Gaudin luomukset.

Huikeimmat elämykset koimme vuorilla olevassa huvipuistossa - Tibidado nimeltään, kävimme jopa kahdessa laitteessa. Maailmanpyörä ei ehkä ole suurikaan, siihen mitä nykyään ovat. Mutta kun se sijaitsee korkealla vuorella, niin hukkasen sitä pyörrytti, niin äitiä kuin tytärtäkin. Siellä väkeä oli niin vähän, että mekin saimme pyöriä laitteessa ihan kaksisteen.

1501751.jpg

Ruokaa löytyi joka lähtöön. Päivän lounasta syötiin muutaman kerran, sehän on lakisääteisesti halpa. Eli hienossakin ravintolassa söimme koko menyyn alle 10 eurolla, eli alkuruoka, pääruoka, juoma, leipä ja jälkiruoka. Yhdessä paikassa oli niin hyvää parsaa, että vieläkin kuolaan sen perään. Toisen kerran taas onnistuttiin eksymään paikkaan, missä oli ihan kamalaa ruokaa, pihvi joka paksun rasvajauhokerroksen kovettama, se oli niin kovaa, että en saanut veitsellä irti. Tytär onnistui tilaamaan annoksen mustekaloja, ne jäi kyllä syömättä. Siinä paikassa tuli juomaksi koko pullo viiniä. Se olikin ainoa, mikä kului kokonaan. Ihan nolotti jättää melkein kaikki syömättä.

Kauppoja oli ihan liikaa, itse pystyin aika hyvin olemaan addiktoitumatta, mutta tytär meinasi melkein seota kaiken tarjonnan keskellä.

Oli kiva matka. Ja paluumatkakin oli lennon puolesta tosi makea, minulle oli arvottu se paikka, joka on siiven kohdalla jossa vieressä ei ollut missään ketään, olin kuin kuningatar siinä ja tilaa oli ruhtinaallisesti!

Kiva loma oli! Ja kotiintulo oli kiva, kun nuorempi tytär oli siivonnut koko asunnon ja helli äitiä vielä hyvällä ruualla. Ja huomenna näen rakkaani, kyllä on ikävä!