Antoisa viikonloppu loppuu ihan pian....

Kävin tapaamassa isääni eilen. Vaikka matkoihin kului aikaa rutkasti, niin kyllä oli mukava käydä. Vietin isän luona parisen tuntia, keitimme kahvit ja katselimme valokuvia, rupattelimme niitä näitä. Tarkoittaen lähinnä, että isä vastasi aika lyhykäisesti minun rupatteluun. Ihan varma ei isä ollut alkuun kuka minä olen, luuli minua nuoremmaksi siskokseni, mutta perheeseen kuuluvaksi kuitenkin :) Minun tyttäretkin sitten muisti kyllä, kunhan hahmotti minut siksi kuka olen.

Isän huoneesta löytyi vieras partakone, viimeksi kadoksissa ollut kaukosäädin oli näköjään löytynyt. Vanhukset siellä leikkivät tavaroiden piilosta :) Isä piristyi vierailuni aikana paljonkin, oli niin kiva nähdä! Pariinkin kertaan halattiin oikein kovasti ennenkuin lähdin kotimatkalle.

Kotiin lähdin sieltä, mutta sen rakkaan miesystävän kotiin. Saatiin viettää ilta, yö ja tämä päivä melkein yhdessä. Oli niin suloisen mukavaa. Eilen illalla herkuteltiin tuoreella parsalla, voi jestas kuinka hyvää se oli taas pitkästä aikaa. Parsaa, rapeaksi paahdettua paahtoleipää ja kuivaa valkoviiniä - kevät on tullut!

Lauantaina oli niin ihana ilmakin, aurinkoinen!

Tänään sitten ikävä kyllä satoi, mutta käytiin sadeasuissa metsässä kävelemässä, hiljakseen mentiin kun olen vasta oikeastaan toipumassa. Olen kyllä tosi mielissäni jos selvisin vajaan viikon sairastamisella, toiset kun ovat samanlaista tautia 2-3 viikkoa poteneet. Jos ei olisi satanut, niin oltaisiin tehty lihaskuntoharjoituksia haravien kanssa pihalla.

Mies teki ihan älyttömän hyvää kanakeittoa söin sitä kolme lautasellista, olin niin ähky sen syömisen jälkeen, että tuskin jaksoin sänkyyn lyllertää päiväunille. Utelin siinä syödessä, että mitä hän siihen keittoon laittoi, kun se oli niin maan mainion makuista. Eli tämmöisiä; kanaa, wok-vihanneksia, makaronia (nyt näytti olevan penneä), katkarapuja (ne oli kuulemma sen takia, kun kanaa oli aika niukasti), sipulia, kermaa, pippuri-cuisinea, kanaliemikuutiota.

Sosiaalinen ja perheläheinen viikonloppu. Tapasin isäni, soitin äidilleni, puhuin veljeni ja siskoni kanssa puhelimessa. Olen myös puhunut toisen tyttäreni kanssa ja toisen kanssa ollut ihan livenä. Miehen kanssa ihanaa yhdessäoloa, olen tavannut hänen kaikki tyttärensä ja heidän poikaystäviään.

Ensi viikonlopulle tuli jälleen kyläilykutsu. Oikein ihanat ja kivat ihmiset kutsuivat kylään, pakkohan sinne on mennä - ei voisi olla menemättä. Vaikka kiirusta tulee, kun pitäisi lähteä matkoillekin, sinne Barcelonaan.