Käymme ystäväni kanssa aivan ihanalla pururadalla lenkkeilemässä kerran viikossa keskimäärin,  pururata on varuskunnan alueella ja sinne ei pääse ihan noin vain. Pitää portilla soitella päävartioon ja ilmoittaa ketä menee ja minne menee.

Olemme ilmeisesti jo niin tuttuja ja meille portti napsahtaa auki jo kun vain lähestymme sitä. Ketään ei missään siellä lähettyvillä näy, mistä lie kiikaroivat sinne. On ihan turvallisen oloista siellä lenkkeillä :)

Viime viikolla teimme rakkaan kanssa kerran sen lenkin ja mentiinkin kuin heikkopäiset, aikaa meni noin 6 minuuttia vähemmän, kuin mitä ystäväni kanssa kuluu siihen. Mies olikin ihan iloisen oloinen, kun kuuli että mentiin niin kovaa. Me kun emme ole niitä ihan heikkokuntoisempia lyylejä meinaan.

No tänään kun sitten lähdettiin taas ystäväni kanssa samaiselle lenkille ja kun hänelle kerroin miten aikaa kului mieheni kanssa, niin ystävä ihan innostui. Juoksemme  yleensä vain kaikki alamäet (siellä on paljon pitkiä alamäkiä), tänään pisteltiiinkin juoksuksi vähän väliä. Vähän ennen kuin lenkinaloituspisteelle paluuta ystäväni jo huolehti, että sammuta nyt se kello jo. No sammutin sen juuri oikeassa kohdassa ja ilahduimme, kun meillä menikin jotain puoli minuuttia vähemmän. Eli menimme monta minuuttia nopeammin, kuin normaalisti :) Ja kaloreitakin kului 500 :))

Mies kun tämän kuuli, hän sanoi, että ei kyllä rupea mihinkään kilpailuun noista ajoista. Mutta lyön vetoa, jos siis löisin vetoa, että ensi kerralla mennäänkin hänen kanssaan varmaan ihan tosi  haipakkaa menoa. Ja se ei kyllä haittaa yhtään mitään, sillä kunto tässä kohenee ihan itsellään. Ja on se kumma kun tuohon lenkkeilyyn ei kyllästy ikinä.

Huolia on kaikenlaisia, tyttären kouluasiat on hiukan sekaisin olleet, isän tilanne on se mikä on, työasiat ahistaa ja huominen tutkimus jännittää. Mutta kun touhuaa koko ajan jotain, esim lenkkeilee, käy kaappeja läpi (taas löytyi iso kasa vaatteita, joita en pidä ja joita kehtaan sinne kirpputorille myyntiin viedä), niin ei siinä kauheasti kerkeä mitään murehtimaan! Pitää vain uskoa toivoa parasta - ihan kaikissa asioissa.