Tänään tuli kutsu jälleen kerran jatkotutkimuksiin, eli koko operaatio joka alkoi jo kohta vuosi sitten ei tunnu tulevan päätökseen. Viime syksyn alussa kävin papa-kokeessa, oli jotain pientä epäselvyyttä, sain käskyn mennä puolen vuoden päästä uudelleen. Kävin pari kuukautta sitten uudelleen, taas oli epäselvyyttä ja sitten tulikin kutsu poliklinikalle. Sain silloin evästyksen, että saan kuulla tulokset toukokuun puolessa välissä ja jos kaikki hyvin, sitten vain syksyllä seurantatutkimus.

No kaikki ei ole ihan hyvin. Ei kuulemma sentään syöpää, mutta jotain muutosta, esi-astetta tms.. joka voi hoitamattomana ainakin johtaa pahempaan. Piakkoin menen taas tutkimuksiin ja minusta otetaan puudutuksella koepala, jonka patologi tutkii ja kertoo sitten, että pitääkö vielä jotain tehdä.

Jotenkin sitä alkaa miettimään, että mitä se patologi vielä sitten tutkii, että eikö se olekaan varmaan, että on jotain esiastetta, vai voiko se ollakin jotain vakavampaa.

No turha kait näitä on miettiä, ei saa muuta kuin stressioireita lisää. Yritän pyyhkiä päästä pois, nauttia elämästä ja mennä pelkäämättä sitten sinne lisätutkimuksiin. Sen jälkeen ei saa sitten kuukauteen uida, ottaa ammekylpyjä, eikä sitten sitä  yhtä juttuakaan pöh!

Nyt yritän karkottaa kaikki murehtimiset ja ja keskityn kaikkeen muuhun. Ja voittohan tässä on jo se, että ei ainakaan ole rintasyöpää heh...