Viikonloppuna sää helli kaikkia juhlijoita oikein kunnolla, ainakin täällä Etelä-Suomessa. Olimme juhlimassa mukavan pojan juhlissa. Juhlille oli oikein loisteliaat puitteet, valkoinen purje oli vedetty taiteellisesti  auringon varjoksi. Omenapuut, sireenit ja kaikki mahdolliset kukat juhlistivat tilaisuutta. Syötävät, juotavat veivät kielen mennessään. Talon isäntä vei meidät iltamyöhäiselle vielä luontoretkelle, kävimme katsomassa maakotkan pesää, oli vaikuttava näky, valkoisilla sulilla oli kotiaan koristanut. Oli se varmaan näky, kun meitä muutama ihminen yhden koiran kera asteli jonossa juhlatamineissaan keskellä metsää :)

Kirpputorille otimme lisäviikon, sain tingittyä sen 25 eurosta 15 euroon. En ehkä olisi tinkinytkään, jos olisin ekana kysynyt viime viikon saldoa, olin ihan äimän käkenä kun sitä on tullut yli 150 euroa. Eihän se paljon ole, mutta kun meidän hinnoittelupolitiikka on hyvin alhainen, keskimäärin 0,50 - 1,50 on vaate kuin vaate. Yksi vaate on 5 euroa ja se on kallein. Eli paljosta ollaan päästy eroon ja mikä parhainta kierrättämällä.

Työnimike ehkä muuttuu tässä piakkoin oikeammaksi ja sen myötä toivottavasti palkkakin nousee vähän.Se oli yksi iloinen asia tässä päivässä. 

Ex-aviomies käyttäytyy fiksuksi mieheksi ihan idioottimaisesti välillä. Ihmettelen, että eikö hän ole päässyt erosta vieläkään ylitse, vai mikä hänet saa ihan torveksi, kun puhutaan rahasta. Olin aamulla niin raivona, että olisin varmaan potkinut häntä, jos olisi ollut lähettyvillä. Mutta kun purin kaiken raivon avautumalla rakkaalle ja kaiken elämästäni tietävälle hyvälle työtoverilleni ja töiden jälkeen vielä lenkillä hyvälle ystävälleni, niin olen lauhtunut niin paljon, että enää en viitsi edes vastata mitään moiselle ihmiselle.