Ihastuttavan kesäinen viikonloppu on ohitse.

Viikonloppu oli aivan ihana. Perjantaina jäin töiden jälkeen ystävän kanssa terassille. Kyseessä oli ystävä, joka oli yhdessä elämänvaiheessa minulle todella läheinen. Sitten elämämme ovat vähän kulkeneet eri suuntiin. Mutta ystävyys on kuitenkin olemassa. Meillä on ikäeroa aika paljon, hän on aika paljon nuorempi, mutta jotenkin meillä on aina ihan älyttömän hauskaa keskenämme.

Kun tulin kotiin iloisen terassi-istuskelun jälkeen, niin kohtasin junassa hämillään olevan ja hassusti pukeutuneen nuoren miehen. Kaveri parka oli vain lykätty junaan vanhan kännykän kanssa, jossa oli junalippu seuraavaan paikkaan. Minä iloisella tuulella ostin itselleni ja myös rahattomalle matkakumppanilleni oluset. Eli kyseessä oli aivan yllättäin kotoaan kaapattu polttarisankari. Kaveri kertoi, että tiesi hänen tulevalla vaimollaan olevan polttarit silloin ja hän oli kotona aivan mitään aavistamatta heidän vauvansa kanssa. Varmaan ikimuistoinen viikonloppu oli hänellä. Ehkä kuulenkin vielä jossain vaiheessa jotain.

Lauantaina rakkaani saapui tänne, meidän piti mennä ostoksille. Siis ostamaan kaikenlaista tulevia juhliani varten. Aurinko vaan houkutteli meidät kaupungin uimalaan. Siellä uimme ja nautimme auringosta pari kolme tuntia. Eipä tule järin usein siellä paikassa käytyä, viimeksi kävin kuusi vuotta sitten.

Kävimme Alkossa ja ruokakaupassa ostamassa ison määrän kaikenlaista juotavaa. Sitten teimme listan, mitä kaikkea vielä tarvitseekaan. Ja rakas käy hakemassa tukusta vielä kaikenlaista, hän hoiti myös tilauksen Stockmannilta. Kaiken lisäksi hän toi minulle lisätuoleja ja tuo vielä tullessan kaikenlaisia astioita ja tekee salaattia - mitä niistä juhlista tulisi ilman häntä. Aivan älyttömän kiitollinen olen kaikesta avusta.

Eli juhlat pitäisi olla jo muutaman päivän päästä - lauantaina. Onneksi minulla on muutama päivä vapaata ennen sitä, niin ehkä saan tämän asunnonkin vielä siihen malliin, että kehtaan ottaa vastaan yli 20 vierasta.

Mutta on se kummallista, että jos on kutsuun laitettu, että vastausta pyydetään, niin miksi on ihmisiä, jotka ei vastaa mitään. Pidän luonnollisena, että he eivät ole tulossa. Mutta nyt sain yllättäin kuulla, että yksi jota en niin kauheasti odota tulevan, onkin tulossa. Taidan olla ihan kauhea ihminen, sillä kyseessä on oma veljeni. Ei muuten, mutta hänellä taitaa olla vielä suurempi alkoholiongelma kuin minulla.....

Taitaa minun stressipisteet olla aika korkealla. Isäni siunaustilaisuutta pitää myös mietiskellä, se on heti melkein juhlieni jälkeen. Eli pitää muistaa kukat tilata sinne ja jonkin kauniin runon haluaisin myös itse kirjoittaa, ei vain meinaa olla sellainen runosuoni päällä nyttemmin.

Ihan kuin olisi hiukan liikaa elämässä kaikkea. Saan töistäkin viikon sisällä kaksi palkallista vapaapäivää, sellaisia joita ei tule kerran elämässä kullekin.

En meinaa keksiä yhtään, mitä antaisin otsikoksi tähän??