En pysty enää brassailemaan sillä, että minäpä se olen alle 50-vuotias.

On ollut niin kiva aina ruksia se vaihtoehto 40-49, jos pitää ikää laittaa. Nyt sitä sitten kuulutaan sarjaan 50-59 vuotias - kamalaa!

Ystäväni 50v juhlat kestivät koko päivän; keskipäivällä oli sukulaiset, iltapäivällä oli työtoverit ym ja illalla tuli nuoriso, eli  hänen ystävät. Vähän kyllä hymyilytti, kun sitä nuorisojoukkoa katseli :)) Ei sitä meinaa tajuta vanhenevansa. Periksi en kyllä anna!

Minun omat juhlat on ihan pian, ihan hysteeriseksi meinaa ajoittain tulla. Ihan hilkulla oli etten ruvennut äsken ikkunoita pesemään. Olin meinaan päättänyt, että sitä en ainakaan tee, sillä meillä on alkamassa ikkunaremontti ihan näinä päivinä, minä kun asun ylimmässä kerroksessa, niin olen luultavasti ensimmäisten joukossa. Olen kyllä varma, että selitän sitä ikkunaremonttijuttua hetimiten vieraille, ettei ne vaan ajattele minun olevan epäsiisti immeinen :)

Vielä on pari päivää aikaa tehdä vaikka mitä, minulla on loppuviikko vapaata. Yhdistin siihen palkalliseen vapaaseen pari lomapäivää, kyllä näin on mukavaa.

Toivottavasti on kaunis ilma lauantaina, sillä ihmisiä on tulossa noin 25 ja asunnossa on neliöitä noin 80 vain. Rakas ehdotti, että olisin pitänyt juhlat hänen luonaan, hänellä on iso talo, mutta jotenkin koen, että minun pitää pitää omat juhlat omassa kodissa. Hassua muuten ajattella, että sitä on niin kuin ihan itse illan päähenkilö, pitää kyllä hyödyntää tämä tilanne :)

En minä nyt koko ajan hösellä noiden juhlien takia, tänäänkin lähden rakkaan aveciksi erääseen urheilutapahtumaan, urheiluun jota en seuraa ollenkaan, enkä edes tiedä ketkä joukkueet siellä on pelaamassa :) Mutta sieltä saa ilmaista ruokaa! Ja kukas sitä nyt lomallaan ruokaa laittaisi.

On tämä elämä kyllä aikamoista. Voikohan tästä kaikesta selvitä kunnialla? Kun minun juhlat on ohitse, niin on kaksi päivää isän siunaamiseen. Välillä mietin, että pitääkö ihmiset minua ihan kamalana, kun järjestän kuitenkin ne juhlat, vaikka isäni juuri kuoli? Kaikki vain sattui yhtäaikaa, mitään näistä asioista, ei ole suunniteltu. Ei minun syntymäpäivää, ei isän kuolemaa. 50 täytin vaikka en olisi halunnut, mutta juhlat on tietenkin ihan itse järjestetty ja kutsut oli lähetetty ennen isän kuolemaa. Jotenkin omaa itseäni suojellakseni, olen välttänyt kirjoittamassa ja myös ajattelemasta kauheasti isää. Itku tulee silloin tällöin, mutta tiedän kuitenkin, että nyt isän on hyvä olla.

Ja tuon allaolevan kopsasin Kaamosvalon Maaretalta:

KIINNI JÄIT!!

Koska luet tätä tekstiä,niin se tarkoittaa,että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat , kunhan vain teet sen.Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat.