Luin uudelleen tuon edellisen kirjoitukseni ja pitää korjata; minä en todellakaan tarvinnut "ihan oikeasti" kaikkia niitä kamoja, mitä siinä luettelin esim. ipodin ja rikkaimurin :)  Siis ihan oikeasti tarvitsin vain kahvinkeittimen. 

Ystäväni 50v juhlat oli kivat, niin kivat, että kotiin saavuimme vasta hiukan ennen neljää, siis todellakin aikaisin, auringon noustessa.

Seuraavana päivänä sitten rakas lähti mökkeilemään ja minä lähdin tsemppilomailemaan. Meitä oli tsemppilomalla tällä kertaa yhdeksän ihmistä, yksi rohkea liittyi mukaan kesken kaiken. Meidän joustava ryhmämme vastaanotti hänet avoimin mielin. Vaikka täytyy sanoa, että hänen mukanaan ollut raamattu sai meidät jokusen hetken aikaa epäilemään, että miten käy - hyvin kävi.

Kaikenlaista kivaa liikuntaa ja erittäin mukavia luentoja, meitä helliteltiin todella hyvillä luennoitsijoilla. Ravintoterapeutti sai minut uskomaan jälleen enemmän sen kuinka tärkeää on se itse itsestään huolehtiminen, terveellinen syöminen ja liikuntaa tarpeeksi! Onneksi pidän liikunnasta ja olen aina liikkunut, se on onni se. Psykologi oli myös aivan ihana, viimeiseksi hän rentoutti meidät niin, että ihan leijuin pitkään.

Me olemme tosiaan hyvin erilaisia ihmisiä, ikähaarukkakin on aika laaja (n. 40 v - 60 v), yhtään saman alan ihmistä ei joukossa ollut ja fyysiset kunnotkin oli ihan erilaisia. Kaikki tuo ehkä tekikin sen, että ryhmä oli niin mukava. Useampi meistä juuri taisi pitääkin siitä, että siellä ei ollut ketään tuttua, avoimin mielin lähdettiin tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja kahden jakson jälkeen sovimme pitämämme ihan omaehtoiset terveystreffit.

Järvessä kävin melkein joka aamu aikaisin uimassa, jos nyt uimiseksi voi sanoa sen kiljunnan avulla suoritetun kastelluksen.

Eilinen päivä oli ihanan leppoisa lomapäivä ja tänään pakkaan valmiiksi laukun taas uudelleen. Huomenna lähdemme Riikaa kohden rakkaan kanssa. Viikon eron jälkeen kohtaamme toisemme junassa, ai että kuinka mukavaa, ihan sydämessä kipristää kun on niin ikävä....