Mun on ihan mieletön ikävä Rakasta, tahtoisin käpertyä hänen kainaloon nukkumaan. Miten minusta tuntuu, että en kestä enää ollenkaan eroa hänestä. Toivottavasti tämä on edes vähän ohimenevää, sillä ei tässä ihan yhtäkkiä mitään tapahdu, siis niin paljon että voitaisiin aina olla yhdessä.

Sitten on tänään itkettänyt vähän väliä oma isä, minun on niin ikävä häntä. Haluaisin vielä todella paljon halata, kertoa kuinka paljon rakastan, katsella  yhdessä niitä valokuvia ja höpötellä ihan mitä vaan. Ihan kuin nyt vasta uskallan ajatella koko asiaa paremmin, sen todellista lopullisuutta.

Itkettää.....

Ja tietää sen, että kun tällainen keski-ikäinen täti itkee, niin aamulla on kauheat silmäpussit. Tarvii mennä huuhtomaan nassua kylmällä vedellä just nyt! Huomenna on isän siunaustilaisuus ja siellä tapaan sukulaisia, joita en ole tavannut vuosiiin, ellei vuosikymmeniin.