Pitkästä pitkästä aikaa vietin viikonloppua Rakkaan kodissa. Ei voi todellakaan uskoa, että kesä oli niin kiireinen, että viikonloput meni ohitse että hups vaan.Oltiin kyllä hyvin paljon yhdessä, mutta kaikkialla muualla kuin hänen kodissaan. Eli meni melkein 2,5 kuukautta etten käynyt siellä. Hänen naapurit jo varmaan ajattelivat, että meille on tullut ero.

Me vietimme aikaa kyläilemällä muiden mökeillä,  hänen mökillään, oltiin minun kodissa, oltiin Riikassa lomailemassa, käytiin siellä sun täällä. Kaikki nämä ajat olikin oikein extraa, sillä nämä ajat on olleet sellaista täyttä yhdessäoloa. Kyllä meillä lomailu ja vapaa-ajan vietto yhdessä sujuu ainakin mainiosti.

Muiden blogeissa on kirjoiteltu näistä kotiasioista. Minun on ollut vähän vaikeaa sopeutua tätä nykyä oikein mihinkään. Mies on ihan kauhuissaan, että kun en meinaa oikein sopeutua hänen kotiinsa, että pitääkö hänen taas rakentaa uusi koti. No ei todellakaan tarvitse, hänen kotinsa on aivan ihana ja minä kyllä sopeudun sinne oikein hyvin, sitten kun on sen aika. Erinäisiä juttuja pitää kyllä sopia, jotta yhteisolo sitten joskus (toivottavasti) on mahdollisimman mukavaa. Ja viihdyn minä nykyäänkin siellä, mutta tietysti kun siellä asuu hänen lisäkseen hänen tyttäret, niin en voi huseerata täysillä. Meidän kahden yhteiselo kyllä tulee sujumaan ihan varmasti!

Ja miksi me kaksi sovimme yhteen ja kuvittelisin meidän yhteiselon olevan hyvää? Me molemmat tykkäämme tosi paljon liikunnasta, ihan yhtä hartaasti jaksamme huokailla hyvän aterian ääressä, nautimme molemmat matkailusta, arvomaailma on suhteellisen samanlainen, hän lähtee aina innokkaana mukaan teatteriin, näyttelyihin, kaikenlaisiin kulttuuririentoihin. Sosiaalinen elämä on hänen kanssaan helppoa, hän viihtyy missä vain seurassa. Ja hulluttelu hänen kanssaan on tosi kivaa, hulluttelu ja huumori ovat tärkeitä asioita.  Me sovimme ihan ulkonäöllisestikin hyvin yhteen - minun mielestä siis. No eräästä iltapäivälehdestä joskus aikoja sitten lukemani jutun mukaan, naisen ja miehen liitto on jotain ekstrahyvää, jos mies on naista 1,09 kertaa pidempi. HEH! No meillä tämä ero on melkein täydellinen :) No tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta tärkeintä on tietysti rakkaus ja että on sitoutunut toiseen. Missään ei ole niin hyvä, ihana ja välillä niin äärettömän intohimoinen olo, kuin hänen lähellään. Rakastan!

Toivon kaikesta sydämestäni, että meidän yhteiselo ja rakkaus kestää ikävät, pakolliset erot, välimatkat, kaikki elämäämme kuuluvat ihmiset ja asiat. Ja sitten jossain vaiheessa, kun ympärillä olevat olosuhteet antavat myöten, voimme aloittaa yhteiselämän. Ettei aina tarvitse jossain vaiheessa toisen lähteä kotiin. Se on surkeaa ja voimia vievää useimmiten.

Liikunnan riemuista vielä sen verran, että voi olla että lenkkiystäväni kanssa juoksemme ensi kesänä puolimaratonin. Me yleensä kävelemme tosi kovaa, mutta kun olen pitkään jo pitänyt sykemittaria, ja olen miettinyt että kun syke ei meinaa enää millään nousta meidän kävellessä, että pitäisikö vähän juosta välillä. Niin me tuossa viime viikolla kävimme juoksemassa normaalin lenkkimme, ja se meni niin kevyesti, että siitä se ajatus tuli. Ja se että me molemmat täytimme sen 50 kesällä, on varmaan hirveän suuri tarve näyttää vähän kaikille, että mehän ei mitään vanhoja olla! Niin kuin ei ollakaan, naisia parhaassa iässä! Tänään kävin juoksemassa yksin rakkaan kotimaisemissa, mukavaa oli. Ja hiki tuli, tänään oli ainakin täällä päin tosi hikinen ilma.

Yksi asia, josta olisi kiva kertoa tarkemminkin, on eräät lehtikuvaukset. En vain voi kauhean tarkkaan kertoa, sillä jos kerron henkilöllisyyteni selviää vähän liiankin helposti. Vaikka se kyllä näyttää, että täällä ketään ei oikein käykään, niin on kuitenkin helpompi olla, jos olen vain Pilkkusilmä :) No tulossa on kuitenkin taas uusi kokemus!

Ja huomenna mennään tyttären kanssa huvittelemaan työpaikkani laskuun, katsotaan uskaltaako tytär ollenkaan kaikkiin mihin äiti, Pilkkusilmä ei meinaa ole mikään arkajalka.