Meillä on uudet ikkunat ja asunto tuntuu tulvivan valoa, voi että kuinka iloinen olenkaan. Hirmuinen ero on kyllä siinä, että onko ne ikkunat tummat vai vaaleat.

Meneillään on ollut myös oikein kirpputoriviikot, otimme tyttären kanssa pöydän peräti neljäksi viikoksi. Pari viikkoa on pöytä ollut jo ja tavaraa on hävinnyt siitä tasaiseen tahtiin. Meillä on sellainen tosi alhainen hinnoittelupolitiikka, pääasia kun on päästä niistä vaan eroon. Se neljä viikkoa maksoi 80 euroa, eli kyllä siihen määrään jo saa aika paljon tavaraa myydäkin, kun hinnat on luokkaa 1-3 euroa, alhaisin hinta on 10 senttiä. Pipot ja sormikkaan on kaikki heti lähteneet, minä kyllä toivon että kaikki isommat menisi kaupaksi, siellä on esim myynnissä polviin asti uloittuva ihan siisti mokkainen takki - 4 euroa, en tajua miksi kukaan ei osta sitä? Itse en halua pitää sitä, kun se on vaan yksinkertaisesti väärän värinen minulle, vaaleanruskea - ei ole minun värini.

Rakas miesystäväni., joka saa tästä lähtien olla M. Hän on edelleen ja aina vaan rakkaampi, mutta tuo kuulostaa varmaan aika imelältä ja ehkä ärsyttävältäkin kun kirjoitan sen rakas, että siirryn hiukan vähemmän ärsyttävämpään ilmaisuun. Niin M:llä on kanssa ollut ensimmäistä kertaa elämässään kirpputoripöytä siellä omalla paikkakunnallaan, hänen kun pitäisi saada yksi varastotila tyhjäksi ja vei sieltä ihan ihme kamaa sinne pöydälle, kaikenlaiset kummalliset auton osatkin on menneet kaupaksi.

Tein eilen meille parit Irish Coffeet, voi luoja kuinka hyvältä se maistuikin - nam! Ja ihanaa oli taas pitkästä aikaa (melkein viikko) viettää aikaa hänen kanssaan, sain herkullista ruokaa kahtena päivänä, söimme hyvin ja tänään kävimme ihanassa syyssäässä todella pitkällä kävelylenkillä. Olen onnellinen!