Eilen töiden jälkeen näin M:n. Olin kuin teinityttö ensi treffeillään. Se oli niin kivaa, vaikka aikaa ei ollut kuin kolmisen tuntia, niin saatiin olla kahdestaan. Tai ihmisiä oli kyllä kovinkin paljon ympärillä, mutta me emme niitä tunteneet. M lähti työpaikkansa rientoihin treffeiltämme ja minä kotiin.

Suuren suureksi ongelmaksi on muodostunut minä tässä suhteessa. Olenko minä liian vaativainen, miksi en voi tyytyä siihen mitä on. Suurimmaksi osaksi olen kyllä oikein onnellinen ja rakkaus ei ole vähentynyt yhtään, pikemminkin vain kasvaa.

No sen myötä myös halu olla yhdessä kasvaa. En meinaa millään osata elää onnellisena tätä suhdetta - näillä eväillä.Tahdon aikaa,  yhteistä aikaa, kahdenkeskistä aikaa.

Ruoskin itseäni, ja mietin että  pilaanko tämän suhteen? En saisi juoda alkoholia yksin ollessani, se tuo minun nämä tunteet ihan liian pintaan. Niin kuin eilen

Kuinka paljon yhteistä aikaa on tarpeeksi? Kuinka sellaiset kaukorakkaudet jaksavat, jotka näkevät vain tosi harvoin? Me näemme kerran viikossa ehkä vuorokauden verran, eikö se muka ole tarpeeksi? Ja kuinka usein pitäisi saada olla kahdestaan, pitäisikö sellaista olla ollenkaan? Miksi se on minulle niin tärkeää?

Tuntuu väärältä, että valitan. Tuntuu surulliselta. Onko tämä työuupumusta, joka sotkeutuu myös parisuhteeseen? Mikä tähän auttaa?