Näin vanhaksi piti tulla, että saa kokea kaikenlaista uutta - joulunakin!

Joulun perinteet on luultavasti ne, jotka ihmisillä on kaikkein tiukummin. Minun luonani on on jouluisin viettäneet aikaa molemmat tyttäreni, molemmat vanhempani, olen tavannut melkein poikkeuksetta joka joulu myös veljeni.

Tänä jouluna ei ole enää isää, joka tulisi. Äiti ilmoitti jo viime jouluna, että haluaa olla kotonaan. Vanhempi tytärkin menee aaton viettoon poikaystävän perheeseen. Näin me vietämme täällä aattoaamua ihan kaksisteen nuoremman tyttären kanssa. Aamupäivän aikana saunotaan vielä täällä joulusauna ja syödään joulupuuroa.

Sitten siirrytään M:n luokse joulunviettoon, siellä meitä onkin iso joukko. M:n kaikki lapset, joillain puolisoitakin. Kivaa - syödään pitkän pöydän ääressä ja oikeastaan osa vielä tutustuu toisiinsa siinä samalla. Onneksi joukossa ei ole ketään kovin arkaa, niin se joukkoon sulautuminen on helpompaa.

Näen kyllä sen rakkaan vanhemman tyttärenikin vielä joulun aikaan, tulevat poikaystävänsä kanssa minun luokse tapaninpäivänä. Lupasin, että meillä ei tarvitse sitten enää syödä jouluruokia. Tapaninpäivänä olisi myös M:n sukuateria, johon haluaisin osallistua, siellä olisi noin 20 ihmistä koolla. Mutta jos on monta kivaa, niin ei pidä valittaa, vaan ottaa se mitä ehtii.

Minulla on hassuja lahjoja M:lle, esim. valtavan kokoinen puinen kirahvi. Näimme kerran kävelyllä sen erään liikkeen ikkunassa ja annoin itseni ymmärtää, että M olisi jollain lailla todennut siitä pitävänsä. Olen nyt ihan varma, että on varmaan naureskellut sitä. Mitä ihmettä hän sillä kirahvilla tekee? No onneksi hänellä on takka.

Tyttären ystäviä poikkesi eilen tässä meillä muutama, otin kaikista kuvan muistojen albumiin. Voi että kuinka mukavia nuo nykyajan nuoret ovat. Yksi tyttö oli saksalainen vaihto-oppilas, nuoret keskustelivat pitkään niin, että puhuivat toistensa äidinkiellä, minun tyttö saksaa ja saksan tyttö suomea - hauskaa.

Oikein onnellista joulun aikaa kaikille!

Sola, tahtoisin niin aina välillä kurkkia sinne sinunkin blogiisi, mutta en pääse sinne enää...