Yli viikko taas vierähtänyt viime kirjoituksesta. No, tuskin tässä mitään erityistä on tapahtunut, mutta näin yhtäkkiä ei taas muista yhtään mitään kuluneesta ajasta. Taitaa olla oikeasti aika tarpeen tänne raapustella silloin tällöin.

Ainakin olemme ottaneet taas kirpputoripöydän, ja sinne on raahattu tavaraa taas myyntiin, pilkkahintaan niitä siellä myydään, tarkoitus kun on vaan saada ne pois ja kun ei yksinkertaisesti pysty heittämään hyvää tavaraa roskiinkaan. Vaatteet voisi heitää UFFelle, mutta sekin on paljon pidemmällä kuin se kirppis, eli lyhyempi matka roudata.

Launtaina oli kiva päivä, kun M tuli edellisenä yönä tänne minun luokseni. Oli seminaarimatkalla ja tänne oli helpompi tullakin. Kävimme pitkin poikin asioilla, kahvittelemassa, tutustumassa pikkukaupunkini pikku juttuihin. Aivan ihanasta kukkakaupasta (sellainen söpö kivijalkakauppa) ostimme M:n siskolle upean kimpun kirsikkapuun oksineen.

Lauantai-illan siis vietimme juhlien, sille samaiselle siskolle veimme myös kahvikupin lahjaksi - joo! No kuppi tassineen oli suhteellisen harvinaista Arabian paju-sarjaa, jota ei kuppikeräilijällä vielä ollutkaan.  Juhlissa juhlittiin myös siskon pojan aikuiseksi tuloa, hänelle veimme miehekästä partavettä, taisi olla ihan mieleen sekin lahja. Juhlat oli hauskat, oli hyvää syötävää ja hyvää juotavaa (me joimme tietysti vain alkoholittomia vaihtoehtoja - tipattomuus siis).

Oli kyllä hulppean näköistä kun kaikki vieraat istuivat saman pöydän ääressä, vieraita oli sentään yli 30, ellei 40.  Pöytiä oli peräkkäin niin paljon, että sillä oli mittaa luultavasti lähemmäs kahdeksan metriä. Tekisi mieli laittaa kuva, mutta kun ei ole pelkästä pöydästä.

Sunnuntaina kävimme M:n kanssa ekan kerran yhdessä hiihtämässä. Itsellä oli edellinen kerta kait neljä vuotta sitten. Ihme kyllä osasin vielä. Mutta voi jestas kuinka kipeät on paikat nyt. Tänään kävin pitkällä lenkillä sauvakävellen.

Ja olen enemmän kuin väsynyt juuri nyt, on meinaan lomani ensimmäinen päivä takana. Siis eihän kait lomalla ole tarkoitus levätä, vaan silloin siivotaan, olen siivonnut vaatehuoneen, oman huoneeni kaappeja ja paljon paljon siivottavaa riittää loppuviikoksi. Koen ihan älyttömän suurta tyydytystä, kun saan jonkun paikan siivottua. Ja vaikka nautin siivoamisesta ja tunnun sitä tekevän koko ajan, niin tämä asunto ei todellakaan näytä siltä, kumma juttu.

Tällä viikolla käymme sitten elokuvissakin, eli menemme katsomaan Austaralian (uskon suosittelijoita).  Olin kyllä vähän suunnitellut, että en liiku mihinkään tästä kaupungista, mutta FinnKinon teatteria ei täältä löydy (voittoliput on sinne) ja tahdon muutenkin tähdä TV:stä tutun rakkaani, hän kun ei tällä viikolla oikein pääse tänne.