Tämä blogin kirjoitus on vähän kummallista. Tähän jää jotenkin koukkuun, mutta ei kuitenkaan kunnolla. Jotenkin tekisi mieli kirjoittaa välillä oikein sydämen pohjasta kaikkea. Mutta kun ei osaa, ei uskalla!

Vietän oikein poikkeuksellisesti lauantai-iltaa kotona, ihan koti-kotona. Olen viimeiset pari vuotta melkein poikkeuksetta viettänyt lauantain M:n seurassa. Tehden mitä milloinkin, mutta ainakin saunoen ja katsoen Uutisvuodon. Tänään olen kyllä saunonut, mutta Uutisvuotoa ei näytä tulevan. Olen myös saunonut kiirastorstaina ja pitkäperjantaina sen elämäni miehen kanssa, hänen ihanassa saunassaan.

Koskahan tämä elämä rauhoittuu niin, että on vain  yksi koti? Ei sitä oikein pysty millään ihan täysillä kotiutumaan kahteen paikkaan, vaikka siihen olisi kuinka suuri halu.

M:n tytär sanoi tänään, että aletaan muistuttamaan toisiamme. Se tuli sen jälkeen kun aivan typerästi vuorotellen kerroimme toisillemme hyvinkin värikkäästi erilaisia asioita. Itse asiassa se tuntui aika hauskalta kuulla, melkein kuin kehulta. 

Pesin M:n talon ikkunat. Oli mukavaa suorastaan. Oli mukavaa auttaa ja minulle suorastaan etu, koskapa hänen ikkunat on ihan samanlaiset kuin minun uudet ikkunat, joita ei ole vielä koskaan pesty! Nyt on  helppoa omienkin ikkunoiden pesu, eikä niitä onneksi ole paljoakaan.

Ja minulla on loma, loma, loma - voi tätä onnea! Huomenna lähden kohti Haapsalua, ihana tutustua uuteen pikku kaupunkiin ja päästä lomailemaan kunnolla. Aion rentoutua ja nauttia elämästä.

Läski heijastin on ihan tavallinen heijastin, joka on minusta söpö ja kiva, mutta jonkun muun mielestä läski heijastin.