Aivan käsittämättömän ahdistavaa olla kapeassa putkilossa ja olla vähän väliä hengittämättä ja pitkään!

Kone alkaa tärisemään ja sitten sitä alkaa miettimään, että kerkeenkö vetää kahteen kertaan henkeä ennekuin tuo otsikon käsky taas kuuluu. Olin melkeinpä pienessä paniikissa ensimmäisen puoliskon, sitten alkoi helpottamaan. Koko operaatio kesti noin 40 minuuttia.

On se nykytekniikka vaan ihmeellistä, siellä minäkin makasin sukkahousuissa ja alushame päällä, niiden pällä vielä tyynyä sun muuta ja niin se kamera vain kuvaa minun sisuksia.

Tuloksia en ole vielä saanut, mutta suuremmalla todennköisyydellä mitään huolestuttavaa ei ole. Tarkastuskuvia sisäelimestäni piti ottaa, koskapa edellisen kerralla tutkittua löydöstä ns. hemangioomaa ei sen koon vuoksi voinut satavarmana pitää vaarattomana.

Ensi viikon alusta selviää tulokset, en aio murehtia etukäteen. Tai ainakin yritän olla miettimättä. Kun jotenkin saisi taottua pieneen nuppiinsa sen viisauden, että ei kannata mennyttä murehtia, ei myöskään tulevaa surra, vaan pitäisi elää juuri tätä hetkeä!

Olen huomannut itsestäni kumman piirteeen, kun on pientäkään epäilystä, että minulla voisi olla jotain vakavaa. Rupean shoppaamaan, enkä mitään halpaa. Silloin ostellaan kalliita mekkoja, tänään ostin varmaan kalleimman mitä ikinä. Mutta olipa kyllä kivannäköinen, ja jumankekka on oltava myös laadukas. En ole kuullutkaan sellaisesta merkistä muuten, se oli Marella? Italialainen merkki, sen takia varmaan piti ostaa numeroa suurempi kuin yleensä, pakko johtua siitä! PAKKO

Sitä kyllä mietin, että voikohan se päällä kuitenkaan mennä juhlavastaanotolle, ei meinaan näytä kuitenkaan ihan juhlamekolta. Ensi viikolla olisi sellainenkin edessä, kivaa!