Olin tänään ensimmäistä päivää töissä neljän viikon loman jälkeen. Hengissä selvisin.

Tämä loma oli ihana, paljon kaikenlaista, mökkeilyä, juhlaa, matkailua. Ei liikaa, mutta juuri sopivasti. Olisin voinut kyllä jatkaa lomailua vielä vaikka kuinka pitkään.

Vilnan matkan jälkeen olin muutaman päivän M:n luona, siellä oli lapsukaisen rippijuhlat ja autoin minkä pystyin. Eli lähinnä siivosin, siinä olen aika hyvä! Autoin myös maalaamaan terassin kaiteita, nyt on siellä hieno iso terassi. Ja kuin ihmeen kaupalla terassia myös pystyi hyödyntämään juhlissa, edellisen illan satoi ja seuraavan päivän satoi, mutta juhlien ajan aurinko paistoi.

Viime viikko vietettiin mökillä kahdestaan, tai olihan meillä yksi koira myös mukana.

Mökki on tuolla nykyisen Kouvolan kunnan alueella. Kävimme tutustumassa (M ties kuinka monennetta kertaa, minä ekaa) Verlan kartonki tehtaaseen. Paikka on todella upea, tuli Fiskars mieleen. Se on Unescon suojelukohde. Oli makeeta katsoa filmiä, joka oli kuvattu tehtaan viimeisenä tuotantopäivänä vuonna 1964. Se mikä jäi varsinkin mieleen oppaan puheista, että se mitä tehdas koko elinkaarensa aikana tuotti kartonkia (siis pitkään sata vuotta tai jotain sinnepäin) oli sellainen määrä, että nykyiset kartonkitehtaat tekee saman määrän yhdessä päivässä - käsittämätöntä.

1248112803_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Verlan kartonkitehdas

 Ilmat hellivät meitä mukavasti myös tämän viimeisen lomaviikkoni. Olimme ulkona melkein aamusta iltaan. Löysimme aivan ihanan antiikki-kahvila-kirpputorin, josta löysimme ihastuttavan peilin mökille, peili on tehty vanhaan ikkunanpuitteeseen. Samaisesta paikasta löysimme myös ihanan käsinkirjotut pöytäliinan, nyt on mökin lukunurkkaus kuin uusi, sitä jaksoimme ihailla.

Lenkillä ei tullut käytyä oikeastaan kuin kerran, mutta sukulaisten kanootilla teimme järvikierroksen, kyllä pelotti, oli sen verran kiikkerää menoa. Mutta niin vain pystyssä pysyimme, kauheasti ei kyllä uskaltanut edes taakseen katsoa. No täytyy tunnustaa järvi on tosi pieni, että ei siihen järven kiertämiseen kauhean pitkää aikaa mennyt.

1248112595_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Yhtenä iltana kävimme katsomassa näytelmän Onnellinen mies, voi että kun oli hykerryttävän hauska ja leppoisa esitys. On tässä elämän varrella tullut katseltua kaikenlaisia kesäteatteriesityksiä, ihan loistavia ja sitten on myös sellainen esitys, että se oli niin kauhea, että oli jo kerrassaan mainio sen takia. Jaalan nuorisoseuran esitystä ei voinut kuin ihaillen katsella, ei tarvinnut hävetä heidän puolestaan.

1248112716_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jos on saunominen, uiminen, nukkuminen ja hellittely mukavaa. Niin kyllä on syöminenkin, voi veljet että ihan pelottaa kuinka paljon ruokaa rakastankaan, mutta en tasan tarkkaan ole ainoa, meitä on paljon.

Ostin paikallisesta kaupasta Anna-Leena Härkösen keittokirjan Taikinaterapiaa, ei se kyllä mikään kirja ole, paksuhko lehti. Mutta olipa kivoja juttuja ja hyviä reseptejä. Minä  kun en ole mikään kokki, teen kaiken reseptien mukaan (vielä), niin tarvitsen yksityiskohtaiset ohjeet. Yllätin M:n ja tein meille ihan itse Slaavilaista kanaa ja lohkoperunoita. M teki meille samaisesta kirjasesta ohjeen mukaan vuohenjuustokuhaa. Vieläkin vesi herahtaa kielelle, kun muistelen sitä, se oli enemmän kuin hyvää. Kuva ei kerro totuutta, kaiken lisäksi annos tehtiin vahingossa kertakäyttölautaselle, tuo ateria olisi ehdottomasti vaatinut oikean lautasen. Kuivaa hyvää valkoviiniä lisäksi, ja aurinko paistoi aterian ajan NAM!

1248113112_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Vuohenjuustokuhaa

Sen verran paljon on tullut herkuteltua loman aikana, että nyt olisi taas edessä muutaman kilon pudotus. Tänään ei vielä jaksanut lenkille lähteä, mutta jos huomenna. Tämä ilta meni näköjään vielä kesälomatunnelmissa. Vaikka loman loppu surettaa ja varsinkin se, että enää ei vietekään viikkokausia M:n kanssa yhdessä. Mutta vuoden - kahden päästä ehkä ollaan enemmänkin yhdessä, toivoakseni.