Viikonloppu tuntui siltä, kuin olisi viettänyt pienen lomasen ulkomailla. Vaikka se onkin kulunut ihan  etelä-Suomessa akselilla, minun koti, m:n koti ja viehättävä pääkaupunkimme Helsinki.

Perjantain itsenihoitopäivä tai siis ilta, muuttuikin huvitteluillaksi. M käväisi hakemassa minut ja niin me sitten lähdettiin hiukkasen huvittelemaan, piti oikeastaan käydä vain syömässä, mutta sitten innostuttiinkin ihmettelemään paikallisen baarin elämää. Oli kyllä hauskaa, ihan niiden ihmisten takia oli pakko juoda pari olutta enemmän. Seurasin hiukkasen juppimaisen paikallislehden toimittajan elvistelyä mielenkiinnolla, samoin oivallinen seurattava oli Keijo. Keijo oli kyllä ihan ääliömäinen ukko, ihan kännissä ja terrorisoi muuten mukavantuntuista seuruetta täysillä. Kolme muuta ihmistä hyssytteli yhtä kusipäätä ihan urakalla, voi vaimo-parkaa, vaimo oli yksi niistä hyssyttelijöistä. Mistä näitä Keijoja oikein tulee...

Kotiin mentyä nautiskelimme vielä maailman parasta likööriä, eli munkkilikööriä, mitä lie Dom se onkaan. Ihan oltiin hilpeässä tilassa, tehtiin hienoja suunnitelmia tulevaisuudelle, kuten se että kutsutaan M:n työkaverit puolisoineen syömään. Aamulla se idea ei kyllä tuntunut enää yhtään sellaiselta, että sen voisi tai haluaisi toteuttaa. Eli joskus on hyvä, ettei toimi ihan samantein, eli ei sentään pistetty sen munkkiliköörin voimalla niitä kutsuja menemään.

Lauantai oli uskomattoman upea päivä. Vietimme sen ihanaisessa Suomenlinnassa (kirjoitetaanko se yhteen?). Tämän päivän Hesarin mukaan, sinne olikin eilen oikea yleisöryntäys, 5000 muuta ihmistä oli päättänyt saman asian. No ei kyllä haitannut, me pääsimme ihan suoraan lauttaan, ja yllin kyllin oli tilaa kallioilla. Siellä nautimme Cafe Picnicistä ostetut eväämme, paahtopaistipatonkia ja limua. Sen jälkeen pienoiset ruokatorkut pitkällään kallion päällä. Uneen kyllä kuului hyvin, kun jossain päin poksahti kuohuviini auki, ensi kerralla mekin poksautellaan. Ja ihan hassua, että olin ekan kerran elämässäni siellä. Turisteja oli pilvin pimein, vähiten siellä suomea kuuli.

1249840439_img-d41d8cd98f00b204e9800998e



Liitovarjomies yritti päästä lähtemään kallioilta, monen monta kertaa lähti jo liitämään, mutta aina palasi takaisin. Tai voihan se olla, että hän harjoittelikin vain lentoon lähtöä. Olisi kyllä sekin homma aikamoisen mielenkiintoista, lennellä kuin lintu tuolla taivaalla, vau!

1249840593_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aika hurjan näköistä oli, kun tultiin lautalla pois,  niin meidän ohitse vilahti kauheata vauhtia kaksi vesiskootteria, molempien kyydissä oli pienen pienet lapset, siis todella pienet 1-3 vuotiaita, vaikka oli liivit ja oli varmaan sidottu jotenkin skootteriin kiinni. Niin silti! Mitä jos skootteri olisi ajanut karille, entä jos se olisi jollain lailla kaatunut. Vähän olivat jupin näköisiä. Äiskä ja iskä ja pikkuiset, pikkuiset ei kyllä olleet ainakaan vielä jupin näköisiä.

1249840489_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tänään käytiin maalaismarkkinoilla ihastelemassa osaajien tuotteita, ostettiin laudeliina pöytäliinaksi ja makoisaa leipää.

Ihana viikonloppu, ihana ilma ja M on erityisen ihana!