Olipa erittäin mukava viikonloppu. Eleltiin M:n kanssa kuin ihan normaali pariskunta, olin hänen luonaan koko viikonlopun. Töistä lähdettiin perjantaina yhdessä ja tänä aamuna lähdettiin yhdessä töihin - kivaa!

Perjantaina kävimme pääkaupungissa syömässä yhdessä ja sain ihanan yllätyssynttärilahjan. Kalevalakorun Vanamo nilkkaketju on tosi nätti, itse asiassa paljon nätimpi kuin viikko sitten hukkaamani Kalevankarhu-nilkkaketju. Aion kyllä ehkä jossain vaiheessa senkin hankkia, sillä siitä sarjasta minulla on korvikset ja kaulakoru. Mutta toisaalta, ei kai kaikista koruista tarvitse koko sarjaa olla. Korut on vaan niin kivoja, ja minulla pitää olla hopeisia koruja, niistä pidän.

Ostin myös itselleni uuden laukun, Marimekon uusi isompi ns. arkkitehtilaukkua löytyi nyt harmaamustaraidallisena, se oli ihan pakko ostaa. Edellinen saman sarjan laukku oli musta ja vain pari vuotta vanha, mutta aurinko haalisti sen kamalan näköiseksi, pitääkin yrittää tätä uutta laukkua suojella ihan suoralta auringonpaisteelta, voisikohan sitä suihkuttaa sillä kenkiensuojaaineella? Pitääkin tutkia.

Lauantaina olikin sitten hauska päivä. Sää pisti parastaan ja saimme istua vieraiden kanssa terassilla koko päivän, illan ja melkein  yönkin. Vieraille tarjosimme kuhaa, kastiketta, lohkoperunoita ja jälkiruuaksi ihan itse tekemääni Creme Bruleeta. Se onnistui viimeisiä minuutteja lukuunottamatta melkein täydellisesti, eli kaikessa tohinassa unohdin tietysti ne uuniin liian pitkäksi aikaa, eli tarkoitushan on että sisus on kylmä ja päällinen kuuma. Nyt oli koko paketti ihan pirun kuuma. No hyvää oli silti. Espressot ja konjakit maistuivat koko porukalle mainiosti. Vieraat viihtyivät niin hyvin, että piti ihan vähän vihjailla että ehtivät viimeiseen junaan. Olisi kyllä yöpaikkaakin löytynyt, mutta kun toisilla vierailla ainakin oli koira odottamassa. Oli todella hauska ilta.

Eilen sitten tuntui hiukan edellispäivän viinit ja konjakit, mutta ei oikeasti kaduttanut yhtään. Piti mennä elokuviin katsomaan "Miehet jotka vihaavat naisia, mutta eipä mahduttukaan sisään". Haimme sitten vuokraamosta "Revolutionary Roadin", jonka katsoimme - ehkä hiukan väsyneinä. Ihan hyvä, joskin aika hidastempoinen leffa, sopi varmaan olotilaan.

Eino Leinon nocturne on innoittanut korumuotoilija Kirsti Doukasta Vanamo-korun suunnittelussa - ainakin sen lappusen mukaan mikä korurasiasta löytyi.