Olen istunut autossa ja junassa melkein koko viikonlopun, peräpukamat alkaa varmaan kohta jo vaivaamaan.

Viikonloppu menee kyllä aika vikkelään, kun siirtyy  koko ajan paikasta toiseen.

Perjantai-ilta oli kyllä ihanan rauhallinen ja sen vietimme tyttären kanssa kahden, katselimme hömppäleffan nimeltään "Ps. Rakastan sinua". Leffa tuli tyttärelle tilaajalahjana, joten pitihän se katsoa. Aika mitäänsanomaton, komedia muka. Mieluummin kuitenkin tuollaista hömppää kuin jotain päätöntä kohellusta tai jotain ihme mafia leffoja.

Launtaipäivä olikin merkityksellinen, lähdimme aamusta aikaisin äitini kanssa kohti pääkaupunkiseutua. Sieltä meidät napsi kyytiin vanhin veljeni, kolmisteen ajelimme kohti Haminan kaupunkia. Siellä asuu tätini, joka on ainoa elossa oleva isäni isosta sisarusparvesta. Tätini onkin varsinainen rautarouva, ikää on 86 vuotta, mutta pää on terävä kuin partaveitsi ja puhetta tulee taukomatta. Varsinainen syy vierailuumme oli isämme vanhat valokuvat, olikin todella mukava käydä niitä kuvia yhdessä tätimme ja äitimme kanssa, saimme paljon ihania tarinoita muistiin. Veljeni talletti juttelut digitaaliselle tallentimelle. Samalla tuli tietysti seurusteltuakin ja saimme masut täyteen maistuvaa ruokaa, mitä täti oli ihan meitä varten tehnyt. Hänen yksi poikansakin tuli käymään, eli minun serkkuni, jota en ollut nähnyt ainakaan 30 vuoteen. Eli oli todella mukava vierailu. Veljeni kertoi, että hän oli nähnyt tätini seinällä kalenterin, jossa luki eilisen kohdalla; "tulee vieraita, kivaa". Eli vierailu oli kyllä kaikille mieluinen. Pitäisi yrittää kyllä nähdä toistekin. Tämä räiskyvä tätini muuten opetti minulle pienenä povaamisen taidon ja kontin kielellä puhumisen, molemmat taidot olleet aikoinaan kovassa käytössä.

Veljeni heitti minut ja äidin M:n luokse, josta sitten M:n kanssa yhdessä ajoimme vielä äitini kotiinsa. Ihailimme hänen uusittua keittiötään, joka oli muuttunut ihanan valoisaksi.

Tänään kävimme vielä tutustumassa M:n tyttären ja hänen poikaystävänsä uuteen asuntoon. Kyllä oli käynyt nuorella parilla hyvä tuuri, kun saivat aivan loistopaikalta Helsingistä aivan ihastuttavan asunnon, korkeat huoneet ja isot ikkunalaudat, näkymä suoraan linnanmäelle, asema kivenheiton päässä. Asunto on molemmille ensimmäinen uusi koti, voi kuinka suloisia he olivat kun isännöivät meitä, kahvinkeitinkin pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön. Haimme kyläilyyn mukaan vielä M:n isän, joten samalla näin häntäkin.

Tänä viikonloppuna on tullut kyllä sukuloitua niin omien kuin M:nkin sukulaisten keskuudessa. Kivaa!

Tuli ajettua tänään autoakin pitkästä aikaa. Kävin päivällä ihan yksikseni hiukan ajelemassa. Vähän se jännittää, kun edellisestä ajamisesta oli ainakin vuosi. Silloin entisessä elämässä ajoin jatkuvasti autoa. Avioeron jälkeen, eli noin seitsemän vuotta sitten luovuin autosta ja ihan hemmetin hyvin olen ilman sitä toimeen tullut.