On ollut ihan uskomattoman raskas työviikko. Tänä aamuna heräsin ja olin ihan paiseessa, kun tajusin että on torstai, hiki pukkasi pintaan. No yhtäkkiä vähän pähkäilytäni tajusin kuitenkin, että onkin perjantai - onneksi.

Työelämä rassaa todella, mutta eiköhän se siitä selkiinny.

Minulla on meneillään kaiken hukkaamisviikot. En ole hukannut mitään arvokasta, mutta silti hatuttaa. Ihana Marimekon kangaskassi, joka on kulkenut jo pari vuotta varakassinani, on kadonnut jotenkin mystisesti, muistan että se maksoi 10 euroa, joten ei se raha minua harmita vaan se kuosi. Musta kassi, jossa on valkoisia isoja palloja, jos sellainen löytyy niin voipi palauttaa Pilkkusilmälle.

Sitten hukkasin ihanan maailman keveimmän sateenvarjon. Sateenvarjoja kun joutuu varmuuden vuoksi kantamaan aina mukanaan, tai ainakin Suomen talvet, kesät, syksyt ja keväät, niin se ei todellakaan saa painaa paljon. No tämä aarteeni on kadonnut nyyh. Se ei maksanut mitään, kun löysin sen kerran junasta.

Kolmas harmi on melkein sama kuin olisi hukkunut, eli ihanat lukulasit (HUOM! en tarvitse kuin tosi harvoin), olin rikkonut kassissani. Olivat menneet katki poikki. Niitä laseja moni minulta kadehti. Rahallinen menetys ei ollut suuri, olin löytänyt ne lasit kirpparilta euron hintaan.

Saunaani ihmettelen tässä, se varmaan hajoaa kanssa justiin. Voiko sauna hajota? Laitoin sen meinaan äsken päälle, digitaalinen näyttö näytti heti samantein että lämpöä on 85 astetta. Olin niin ihmeissäni, että oli pakko mennä sisälle asti, no ei ollut kyllä kuuma. TAkaisin tullessa näytti, että 22 astetta oli. Mutta kaipa sekin menee rikki, sitä en kyllä kestä. Kai nyt kaikki tietää, että sauna on yksi tärkeimpiä asioita elämässäni. Elävien ihmisten jälkeen varmaan ensimmäinen ja niin onkin!

Ja juon jo toista lasillista glögiä, voi että on hyvää! Kyllä ne työmurheetkin jo unohtui.

Huomenna näen kahden viikon tauon jälkeen rakkaan M:n. Mennään kyläilemään minun rakkaan työkaverini luokse, on varmaan kiva ilta tiedossa.