Kun tulee pitkä väli, ettei kirjoita ja tapahtuu koko ajan jotain, niin meinaa iskeä sellainen olo, että en jaksa enää. Mutta kun tämä on kuitenkin oikeasti sen huonon muistini takia, niin pitää yrittää päivittää niitä kuulumisia edes silloin tällöin.
Yo-juhlat olivat tosi kivat, juhlat olivat niin tyttäreni oloiset, eikä vähiten johtunut siitä, että kaikki tarjottavat olivat wege-pitoisia. Missään ei käytetty maitoa, eikä muniakaan. Ja kaikki olivat oikein maistuvia. Kyllä tällaiset syksyn pimeän aikaan pidettävät juhlat ovat oikeastaan aika makeat, sen takia että voi hyvillä mielin poltella kynttilöitä ja tuikkuja luomaan tunnelmaa. Tyttö sai kivoja lahjoja ja tarpeellista rahaa myös. Kukat alkavat ikävä kyllä jo kuihtua.
Viime lauantai oli kiva ja täynnä toimintaa. Ajoimme aamusella kohti Tamperetta, kyydissä oli viimeistä kertaa M:n ihana koiranen. Koiran parhaaksi sille järjestettiin uusi koti. Ei ole koiralle hyväksi, kun joutuisi toistuvasti olemaan melkein kellon ympäri yksistään. Koiran uusi koti oli ihastuttava lapsiperhe ja ihan varmaan hyvä paikka.
Tampereella oli monta muutakin hyvää syytä viettää aikaa. Kävimme kahvittelemassa M:n tyttären ja hänen poikaystävänsä luona, ihania nuoria! Heillä on todella viehättävä asunto aivan keskustassa.
Sitten kävimme nappaamassa minun vanhimman tyttäreni kyytiin. Siinä vaiheessa olikin jo niin kova nälkä, että päätimme mennä suosituksien mukaan syömään Bella Romaan, ei toivoakaan, että olisimme päässeet sisään. Jono oli pitkä, eikä liikkunut mihinkään pitkään aikaan (ja kello oli jotain 15 maissa??). Siitä sitten huomasimme The Grill and More -nimisen ravintolan, johon innokkaana menimme, ei näkynyt yhtään jonoa silloin. Tarjoilija sanoi, että ei mahdu, ihan täynnä :( Osasin kait olla niin vakuuttavan onnettoman näköinen kerjätessäni kolmea paikkaa ja luvatessani, että syömme kyllä nopsaan, että tarjoilija kipaisi meidän peräämme ja lupasi meille paikan, jos maltamme odottaa 10 minuuttia ja mehän jaksoimme. Söin ihan älyttömän hyvän Halloumi-salaatin, se oli siis täydellinen. Kuva ei tee oikeutta, kaikki osat olivat tuoreita, anananksesta lähtien ja halloumi vei kielen mennessään NAM!
Ravintolasta kipaisimme vielä luomaan joulutunnelmaa Keskustorin joulutorille, emme ostaneet mitään, mutta kävimme juomassa Glögeriassa mummojen tarjoamat glögit ja ihastelimme tunnelmaa. Oikeasti paikasta tuli hieman joulumieltä, eikä niin vähääkään. Ei edes 50 euron parkkisakko saanut tunnelmaa pilalle.
Tampereellta pyyhälsimme vielä kohti Helsinkiä. Kävimme pitkästä aikaa tapaamassa M:n isää, joka ilahtuikin kovasti käynnistämme.
Sieltä vielä muutaman kymmenen kilometrin ajo ja vihdoin päästiin M:n kotiin rauhoittumaan, sauna maistui makoisalle ja pari lasia glögiä ja johan tuli uni nopsaan, ainakin minulle.
Joulukortit on postitettu. Tein jopa muutaman joulukirjeen, lähetin kevään Viron kylpyläreissulla tutustumiini mukaville eläkeläisille kirjeet, pari kuvaa ja hyvät jouluntoivotukset. Vielä pitäisi yksi kirje vanhalle tädilleni tehdä, se on pakko, lupasin meinaan hänelle, että kirjoitan vielä ennen joulua ja lähetän tuoreen kuvan itsestäni ja M:stä, jota hän ei ole nähnyt. Tätini asuu kaukana kaukana napapiirillä, joten sinne ei niin vaan poiketa kahville.
Kävin eilen sairaalassa jatkotutkimuksissa siitä harmistuksesta, josta en meinaa päästä ollenkaan eroon. Aina vaan on ollut jotain sellaista, että pitää käydä jatkotutkimuksissa. Koko juttu on kestänyt jo yli kaksi vuotta, nyt toivon todella, että seuraava kirje, joka tulee on sellainen, jossa minut siirretään ihan normaalin kirjoihin. Sairaalan hoitajatäti sanoi, että minua on hoidettu hyvin ja siltä se on tuntunutkin. Suurimmat hoidot, eli ne loop-hoidot ja koepalan otot on tehnyt aivan ihana ylilääkäri, hän on todella hyvä ja empaattinen, puhuu murtaen suomea ja selittää asiat kuitenkin hyvin selvästi. Ihan melkein ihastuin häneen, ei kuitenkaan mitenkään niin, että M:n paikka olisi mitenkään hitusenkaan verran ollut uhattuna.
Ja mitäänhän ei pitänyt stressata, sen sydämen takia, joten yritän olla stressaamatta sitä, että joululahjoja ei ole oikeastaan hankittuna mitään, eikä mitään muutakaan. Mutta onhan tässä aikaa!
Kommentit