Lueskelin tänään paikallisesta lehdestä juttua ikääntyvien parisuhteesta.

Oli  mukavaa luettavaa, että ikääntyvät on suhteissaan melko onnellisia.

Jutun mukaan naisten parisuhdeonni on suurimmillaan tuoreissa suhteissa ja putoaa sen jälkeen tasaisesti. Miesten parisuhde onni taasen säilyy 20 ensimmäistä vuotta samalla tasolla ja sen jälkeen hieman putoaa,  Tasaisia on näköjään ukot tunteissaan.

Ikääntyvät naiset toivovat puolisoiltaan prannusta kodin siisteyteen ja aloitteellisuutta keskusteluihin, sukulaisten tapaamiseen, kotitöissä auttamiseen ja tunteiden aktiivisempaa ilmaisemista.

Eipä ole paljon tullut seurailtua, mutta onkohan nykyään vielä niin, että kun vanhempi pariskunta lähtee autolla kauppaan, niin herra jää autoon istumaan, kun rouva käypi kaupassa? En ole koskaan tajunnut sitä, paitsi jos herran jalka tai joku muu on kipeä. Pelkääkö ne autossa istuvat miehet, että törmää pian johonkin tuttuun ja joutuu ihan juttelemaan, vai mitä? Lyön muuten vetoa, että juuri ne miehet on niitä, jotka ei varmaan niihin kotitöihinkään osallistu, tai mihinkään muuhunkaan.

Eipä ole noita huolia ollut noiden miesten kanssa mitä on elämässäni ollut ja hyvä niin, sillä ei keski-ikäisiä ukkeleita enää uusille tavoille saa opetettua. Tai no niistä entisistä, yksi oli kyllä aikamoisen tuppisuu ajoittan ja yksi oli siisteydeltään aikamoisen leväperäinen. Mutta tämä ykyinen mieheni, joka toivottavasti on mieheni hamaan loppuun asti, on kyllä aarre kaikkine hyvine ominaisuuksineen.

Sunnuntainen hiihto ja eilinen reipas lenkki on tehneet sen, että olen köpötellyt tänään ihan ikääntyneen ihmisen tavoin, kaiken maailman laahustelijat painoi ohitse, kun en vaan yksinkertaisesti päässyt reippaasti etenemään.