Silloin joskus yli kaksi vuotta sitten papa-kokeesta alkanut homma on nyt vaiheessa, että minut on luokiteltu perimenopausaaliseksi potilaaksi. Siis että häh? No kovasti googlettamalla sain selville, että tuo kait tarkoittaa naista, jonka kuukautiset olisivat juuri loppuneet. Siitä loppumisesta en voi tietää, kun olen omistanut hormonikierukan niin kauan, että ei ole ollut ikuisuuksiin sellaisia tylsiä naisten  juttuja.  No minulla oli nyt viime kerrallakin jotain poikkeavaa, mutta kun on kuitenkin tehty vaikka mitä radikaalia loop-hoitoa sun muuta, niin eivät oikein taida tietää mitä minun kanssa pitäisi tehdä. Eli minä olen nyt sitten perimenopausaalinen ja menen sitten taas vuoden päästä uusiin tutkimuksiin. Sitten onkin kulunut jo yli kolme vuotta asian parissa.

Pitänee kait olla onnellinen, ei minulla ainakaan mitään heti havaittavaa syöpää ole, jotain epäselvää ASC-US jne.. Olkoon perhana. Hyvässä hoidossahan minä olen, ihan siltä ihanalta ylilääkäriltä tänään asiasta kirjeen sain. Ja itse ei tarvitse asiaa miettiä, sieltä tulee kyllä sitten kutsu. Joten unohdan asian, enkä stressaa sillä.

Yritän olla stressaamatta myös sitä, että en ole vieläkään saanut uutta pankkikorttia, joulun aatonaatosta asti olen nyt ollut visa-kortin ja tyttären yo-lahjarahojen varassa. Tänään kyllä soitin jo pankkiin ja siellä se kortti kuulemma jon onkin, minulle ei kyllä ole kukaan asiasta ilmoittanut vielä. Mutta sekin kortti pitää hankkia konttorista ja se tietää sitä, että töistä pitää lähteä tuntia normaalia aikaisemmin. Kivahan sieltä on lähteä, mutta kun olisi töitä kauheasti.

Olin tänään yhden projektin aloituspalaverissa, siellä valittu toimittaja kertoi, että meille tulee kovasti kotitöitä. En kyllä tajua miksi niitä kotitöiksi kutsutuaan, sillä ne on kyllä sellaisia, että ne pitää tehdä töissä, siis nehän on t yötöitä. Siis käyn aina vaan töissä ja yritän olla stressaamatta.

M:n kanssa on ollut keskusteluja. Paineita ja ahdistusta vähän molemmin puolin. No nyt asiat on kyllä hyvin, on hyvä olla toisen kanssa, silloin kun siihen aina vaan on mahdollisuus.  Viime viikonloppuna käytiin katsomassa Pilvilinna joka romahti -leffan, oli hyvä. Mutta nyt on sitten koko millennium sarja luettu  ja katsottu.

Ja ihan vaihteeksi on taas alkanut ryhtiliike. Katseltiin tyttären kanssa Suurinta pudottajaa ja siinä katsellessa päätin, että jos nuo pudottavat kymmeniä kiloja, niin kyllä minäkin aion viisi kiloa pudottaa ja se tapahtuu 18.4. mennessä. Tuo päivämäärä on vaan jostain hatusta vedetty. Ajattelin, että nyt olen vähän aikaa juomatta alkoholiakin, en tiedä kuinka kauan, ei mitään päivämäärää. Mutta ehkä koko kevään pidän ainakin asenteena sitä, että pitäisi olla oikein joku syy jos juon jotain. Kun on ollut asenne, että aina pitää olla viiniä, niin ehkä siitä asenteesta voisi kyllä luopuakin. Niissä juomissa kun on kaloreitakin aika rutkasti.