Kun istun pitkän rankan viikon jälkeen terasilleni, otan lasin normandialaista siideriä ja luon katseen ylös vuorella siintävään linnaan, niin kyllähän siinä sielu lepää!
 

Kuvassa vuorella siintävä linna

Ja kaikki on muutenkin suht hyvin. Magneettikuvauksien tulokset tuli, ja niiden perusteella ei mitään hätää. Uskon asian, enkä aio kiusata enää ajatuksiani sillä ja miksi kiusaisinkaan.

Tyttäret on molemmat olleet pääsykokeissa, vanhempi ei päässyt haluamaansa paikkaan. Mutta jo itse pääsykokeeseen pääsy oli niin hieno asia, että kun pääsee pettymyksen yli, niin osaa arvostaa sitä. Ja on vahvempi ja vahvemman itsetunnon omaava seuraavalla kerralla, jos siis vielä haluaa samaa ensi vuonna.

Nuorempi on pääsykokeillut myös ja toivon todella, että hänellekin löytyy kiinnekohta elämään. Elämään kun ei oikein pääseksi käsiksi  kuin elämällä sitä.

Tunnen niin syvää helpotusta siitä, että välit molempiin rakkaisiin tyttäriin on aina vain enemmän eheytymässä. Sitä se kai on - kaikki vanhenee, seesteisyys lisääntyy :)

Ostin tänään kirpputorilta kaksi aivan suloista puseroa, yhteensä hinta oli 5 euroa. Siis todella käsittämätöntä. Molemmista tulee varmaan suosikkipuseroitani, toinen oli Andiatan paitapusero - juuri minun heikkouteni kuosiltaan, siis tumma jossa on vaaleita palloja, laadukas ja makea paita.

Yksi mysteeri on nuoren miehen valmistujaislahja. M:n komea esikoinen valmistui ja hänelle olen jo tilannut hopeisen solmioneulan. Parilta ihmiseltä olen kysynyt mielipidettä ja olen saanut käsityksen, että ei nuoret miehet pidä solmioneulaa, tokko tietävät mikä se edes on. Huh. No aion ostaa kuitenkin sen, jos sitten joskus vanhana tarvitsee niin onpahan sitten omasta takaa, jos on vielä tallessa. Varauksessa on uusin malli Torin vasara tai jotain sinne päin.

Lenkkeily on ollut ihan hillitöntä ja se on kivaa. Ikuisuus-lenkkiystävän kanssa käydään kaksi kertaa viikossa oikein kunnon lenkillä (osin juostaan osin kävellään). Toisen ystävän kanssa olen enemmän personal trainer, mutta nekin on tosi hyviä lenkkejä. Kolmaskin ystävä on tulossa, ainakin yksi lenkki on jo sovittu. Töissäkin pitäis ehtiä käydä ja M:n kanssa myös tavata ja hänenkin kanssaan on sovittu harrastavamme urheilua. Yhden kerran jo rullaluisteltiin, saas nähdä koska löytyy aikaa seuraavaan kertaan. Ja vaikka en hehkuta, niin rakastan sitä miestä niin että sielua välillä riipii.

Elämä tuntuu aika mukavalta (ainakin kaikki työelämän ulkopuolella oleva elämä)

Näin hienon kakun teki nuorin tyttäreni äitienpäiväksi, sitä juhlittiin kaikkein läheisteni läsnäollessa. Paitsi yksi rakas puuttui, se oli vanhin tyttäreni, joka oli Edinburghissa, johon juuri ja juuri pääsi tuhkapilven koko ajan uhatessa. Olikin kuulemma oikein ihana paikka, sinne siis joskus!