Elämä on pyörinyt aika paljon sen veneemme ympärillä nykyäään. No se kyllä loppuu nyt väkistenkin vähäksi aikaa, saatte sitten lukea säkenöiviä tarinoita joltain muulta jännittävältä elämäni alueelta.

Toissa viikonloppuna lähdimme eväät repussa kohti venettä, tarkoitus siirtää se sinne talvipaikkaan. Silloin sattui tuulemaan aika reippaasti n. 10 m/s ja iltapäiväksi oli vielä luvattu ehkä jopa 14 m/s. Vähän minua hirvitti, mutta M vakuutti, että osaa lukea karttaa ja plotterikin oli meillä. Saatiin vene irti laiturista, ajoimme noin 10 minuuttia ja käännyimme takaisin, sen verran paljon alkoi hirvittämään, että oli varmaan hyvinkin viisasta tehdä päätös palata takaisin rantaan. Kun se siirtomatka oli kuitenkin aikamoinen. No syötiin kuitenkin eväät omassa veneessä - siis rannassa. Ja päivä sujui muuten hyvin.

Viime  viikonloppuna se sitten matkasi sinne idylliseen pikkukaupunkiin M:n ja ammattitaitoisen veneilijän (ei minun) kanssa. Vene siirrettiin lauantaina, samana päivänä se nostettiin pukille ja toimme autokuormallisen patjoja ym irtainta tavaraa talvisäilöön.

Onnistunutta veneen siirtoa juhlittiin illalla mm. juomalla tämä viinipullo tyhjäksi. Ja tätä viiniä voin suositella täydestä sydämestä, oli ihan sairaan hyvää. M oli sen kait jotenkin vahingossa ostanut, oli meinaan aikamoisen paljon kalliimpaa, kuin siis mitä normaalisti ostamme (normaali on jotain 8-14 euron välillä). Tuo maksoi jotain 20 euroa, mutta oli sen arvoista. Ja mietin siinä, että miksi se tuntuu kaupasta ostettuna kalliiilta,  kun esim. kesällä jossain Rossossa olimme ihan innoissamme, kun huomasimme että s-etukortilla sai viinipullon VAIN 20 eurolla, tuntui ihan ilmaiselta meinaan se 20 euronen.

Seuraavana päivänä ahkeroimme noin kolme tuntia siellä veneellä, ja näin nätissä paketissa se nyt odottaa seuraavaa kevättä. Voi että, kuinka odotan yhteisiä veneretkejämme, millaiseltahan se tuntuu nukkua siellä ensi kerran, siellä omassa veneessä :)

Onkohan kenenkään muun painonpudotus näin takkuista, kuin minun. Käyn kolme (vähintään) kertaa viikossa lenkillä, 70-90 minuuttia. Sen lisäksi kävelen joka arkipäivä työmatkoja yhteensä tunnin (ei mitään löntystelyä). Syön terveellisesti ja en varmaan ahmi, syön tosi harvoin herkkuja. Mutta en vain laihdu, tavoite on aina vain yhtä kaukana.

Nyt olen aloittanut lenkkikaverini kanssa KARKKILAKON, se kestää ainakin jouluun! Täytyy myöntää, että tuo karkin syönti meinasi kyllä hiukan yltyä, ehkä se on se syy, että se paino ei pudonnut. Täytyy ainakin toivoa niin. Ylenmääräinen karkinsyönti on kyllä veneen syytä! Liian houkutteleva karkkimyymälä. liian lähellä. Mutta nyt on selkärankaa, siellä ei käydä enää. M ei luvannut ryhtyä karkkilakkoon, mutta lupasi olla solidaarinen, ei aio syödä eikä ostaa, kun ollaa yhdessä, eikö ole kiltti.

Tämä mies on Austin Powers, en ole ikinä nähnyt yhtään hänen elokuvaansa. Mutta voin ihan  hyvin kuvitella millaisia ne ovat. Minun esimieheni on hyvinhyvin samannäköinen ja työkaverini mukaan hän jopa muistuttaa muutenkin tuota Austinia käytökseltään. Olen erittäin stressaantunut työhöni ja työympäristöön, on alkanut ilmenemään ihan fyysisiä oireita. Luulen, että olisin jo pois pelistä, ellen harrastaisi niin paljon liikuntaa ja ilman erittäin hyviä ystäviäni ja M:n tukea. Voi luoja kuinka ylenmäärin iloinen olisin, jos saisin uuden pomon elämääni. Nyt kun olen täysin tiedostanut ongelmat,  niin on erittäin vahva halu saada muutos asioihin, olen avoin uusille asioille elämääni.