Että siis on iha kultturelliksi ryhtynyt. Tai no, ainakin olen käynyt teatterissa ihan urakalla, joka lauantai kolme viikkoa peräkkäin, yksi näytös on vielä käymättä.

Wicked käytiin katsomassa Helsingin kaupunginteatterissa, siellä oltiin porukalla oli tytär, tyttären ystävä, M ja hänen tytär mukana, oli hieno esitys,siis ainakin tanssit ja laulut. Juoni ei nyt niin meikäläisen makuun, nuoren kyllä kait enemmän.

Mies, joka ei halunnut käyttää hissiä, oli loistava. Esitys oli Lilla teaternissa ja pääosaa ja ainoaa osaa esitti Lasse Pöysti, siitä se 83 v mies vain yksin lavalla veti puolitoista tuntia monologia. Muutama pieni unohdus, joita pyyteli anteeksi, ei haitannnut.

Vielä on edessä Kansallisteatterin Idiootti. Kirjan lukemisen aloitin syksyllä, mutta kun esitys jos jossain vaiheessa peruuntui, kun oli tullut jotain lippubuukkausongelmia, niin lopetin lukemisen. Perustelin sillä, että kirja painoi niin mahdottomasti ja muutenkin tuli junassa tunne, että ihmiset luulevat minun brassailevan, kun luin Dostojevskia. Piti jotenkin piilotella sitä kirjaa, voi että olen kait tyhmä...

Ostin uudet sukset ja hiihtoasun, olen  aidon onnellinen niistä, menee ihan erilailla kun vanhoilla, ja ehkä on jonkin verran helpompi lähteä hiihtämään, kun on tosi kiva ja mukava hiihtoasu. Viime viikonloppunakin hiihdettiin molempina päivinä, ja silti ehditiiin teatterissa käymään ja venettä hoitamassa, siis pudotettiin ihan kauheat kasat lunta sen viritelmän päältä, ensi vuonna pitää tehdä jyrkempi katos, tai siis M tekee ja suunnittelee.

Ravintoloissakin ollaan käyty ihan urakalla syömässä, esim. viime viikonloppuna molempina päivinä, ollaan tultu laiskaksi. Ja sitä paitsi, ei se tunnu edes kalliilta, kun käy vaan syömässä. Mehän olemme siis olleet kiltisti tipattomalla koko kuun, eikä ole ollut yhtään edes vaikeaa, tähänhän voisi ihan tottua.

Mutta on se vaan kumma, kun lehdissä hehkutetaan kuinka tipattomuus saa kilot tippumaan ja unet muuttuu paremmaksi, niin ei se minulla kyllä mitään sellaista tee. Unihäiriöt vaan pahenevat, herään monen monta kertaa yössä ja aamuyöstä noin viiden aikaan tulee sellainen herääminen, että sen jälkeen en meinaa enää millään nukahtaa. Ei viitsisi millään vielä viiden aikaan nousta ylös, kun ei junia edes kulje vielä silloin, no sitten sitä jää sinne vaan makoilemaan, ja ilmeisesti se uni sitten vaan jossain vaiheesa tulee, kun tuntuu ihan helvetilliseltä sitten kun kello soi, ei sitten millään haluaisi nousta ylös.

Olen näistä ongelmista puhunut lääkärille, ensimmäistä kertaa elämässäni olen syönyt lääkkeitä uniongelmiin, alkuun otin viikon verran puolikkaan nukahtamistabletin, jonka piti myös heräilemisiin vaikuttaa. Ei tehnyt mitään. Sitten kokonaista tablettia, ei mitään vaikutusta.  Viime viikon sain uudet ohjeet, puolikas nukahtamistablettia mikä lie Stilnoch olikaan nimeltään, lisäksi puolikas Melatonin, kuulemma joku hormonin tapainen jota myydään Usassa luontaistuotteena. Niin onneton olen, että kaikkea olen valmis kokeilemaan.Muutaman yön olen nyt ottanut kokonaisen Melatonin-tabletin - ei sitten minkään sortin vaikutusta. Mikä minussa on vikana?? No muutaman yön vielä syön ja odotan ihmettä, että saisin edes yhden yön nukkua. En ole tänä vuonna nukkunut kuiin kaksi kertaa yli 3 tuntia (yhden kerran peräti viisi tuntia).

Voi helvetti, kun oma esimies muuttaisi vaikka Kiinaan, en todellakaan kaipaisi en sitten yhtään.

Minun pikkuinen tytär on kotiutunut jo hyvin omaan asuntoonsa, onneksi aina silloin tällöin nähdään, tänäänkin. Isompaa näen myös pian, mennään Tampereelle juhlistamaan tyttären valmistumista.

On siten varmaan kaikenlaista muutakin tapahtunut, jatkan taas piakkoin, yritän ainakin.