Hiihdinpä tuossa viime viikonloppuna 30 kilometriä, siis yhdellä kertaa. Kyseessä oli Sipoossa järjestettävä Susihiihto. Jostain kumman syystä saimme päähämme lähteä se hiihtelemään. No eihän se ollut kuin kuusi kilometriä pidempi kuin Vuokatin viimeisin hiihto.

Täytyy kyllä sanoa, että meikäläinen oli ihan puhki sen jälkeen. Oli hieno ilma ja hyvät ladut, kiva hiihdellä ja katsella uusia maisemia. Mutta reittiin kuului ihan uskomattoman kovia metsäosuuksia, hirveitä rämpimisiä jotka vei voimat. Ja kaiken lisäksi matkaan kuului neljä leimauspaikkaa, eli se tarkoitti  että sukset piti ottaa pois ja kömpiä jonnekin taloon, josta sai leiman passiin. Eihän niitä leimoja kait muuten tarvinnut laittaa, mutta sainpahan hienon mitalin. Laittaisin tähän kuvan, jos viitsisin ottaa sen kuvan ja ladata tänne, mutta en viitsi.

Niin muuten, ollaan myös tipattomalla maaliskuulla. Sen verran paljon tuli viiniä ja olutta ja jotain muutakin litkittyä sen Vuokatin loman aikana, että tuli ihan luonnollinen tarve pitää vähän väliä. Tiedä häntä, jos tässä rupeisi vaikka huvikseen olemaan joka toisen kuukauden tipattomalla. No kesät voisi kyllä jättä väliin... Tai mistä sitä tietää, jos vaikka joskus lopettaisi kokonaan. Aika utopistinen ajatus kyllä vielä.

Tytär tulee kohta ja katsellaan yhdessä Master Chef ja syödään laskiaispullia Naisten päivän kunniaksi.

Minua ei ole kukaan tänään onnitellut. Itse muistutin aamulla M:ää asiasta, hän kyllä sitten onnitteli ja muisti mennä ostamaan alaisilleen kukkia. Hieno mies. Olisin minäkin saanut, jos oltaisiin nähty, ja kyllä hän lupasi minua sitten rakastaa ja helliä entistä enemmän kun nähdään. Mieluummin niin - siis rakkaus ja hellyys kuin joku ruttunen ruusu.

Hyvää ja ihanaa Naisten päivää kaikille maailman naisille!