Voi hyvänen aika sentään!

Pilkkusilmä yrittää ottaa elämästään kiinni, mutta räpiköi. No selitykseksi kuitenkin vähän, että kyllä minä ihan normaalilta näytän, käyn töissä ihan normaalisti noin päällisin puolin ja käyn kaupassa jos huvittaa, ja kaiken maailman jutuissa jossa tarvitsee tai haluaa käydä.

Mutta silti jostain kuulin tuon downshiftaamisen ja tartuin siihen, M vähän katsoi yhtenä aamuna tuossa pari viikkoa sitten minua pitkään. Oli lähdössä hiihtämään ja kyseli minua mukaan, minä siihen totesin vain, että nyt downshiftaan ja lähden käppäilemään kylille. Ja niin tein, käppäilin kirppiksellä aarteita etsimässä, en muista löysinkö mitään, mutta tiedätte kuka tietää, sellaista leppoista hiljaista katselua ja ilahtumista, kun löytää jotain ihanaa, ostaa sitä sitten tai ei. Minähän en nykyään osta, opetan itseäni pois siitäkin. Olen ollut aikamoinen kuluttaja, vieläkin sormet ja sielu usein hamuaa jotain ihanaa, mutta usemminten annan itseni ihailla aikani, kysyn itseltäni tarvitko tätä todellakin ja sitten  lasken tavaran paikoilleen. No aina jotain tarttuu mukaan joskus, mutta se on sitten tarkkaan harkittu, tai sellainen josta pääsee todella helposti eroon, lehti tms.

Viimeisin iloinen löytö oli pikkuinen Marimekon pahvilaukku, mitä ne nyt ovatkaan nimeltään. Nyt minulla on niitä kolme päällekkäin, otan kuvan ja laitan teille ensi tilassa, uskokaa pois. Ne on ihania, kerään niihin omia aarteita, kuvia ja kirjeitä. Yhdessä on isän muistot ja toisiin tulee varmaan omia muistoja.

Idiootti teatteriesitys, sitten käytiin kuin käytiinkin katsomassa, oli tosi hyvä - suosittelen. Hannu-Pekka Björkman Ruhtinas Myskininä oli loistava ja kaikki muut. Meillä oli hiukan draamaa ennen esitystä, M:n isä tuli mukaan ja hän oli lähtenyt hiukkasen liian aikaisin esitykseen (3 tuntia aikaisemmin), häntä sitten siinä etsiskeltiin, soitettiin noin 30 kertaa. Sen verran tiedettiin, että hän oli kait maininnut että lähtee asemasillalle junia katselemaan (siinä vaiheessa siis kun joku oli vielä saanut hänet puhelimeen). Teatteriesityshän oli Kansallisteatterissa ja sinnepäin sitten ajettiin tuhatta ja sataa M:n kanssa, parkkipaikkaa ei niin vain siitä Hgin aseman liepeiltä löydy. Joten M pudotti minut aseman eteen, minä pitkin Hgin asemalaitureita juoksentelen ja sitten sisätiloja, kunnes ihan yhtäkkiä aivan keskeisellä paikalla M:n isä charmikkaana ja niin skarppina löytyy, ilahtuu ihan yhtä paljon kuin minäkin, kun nähdään, halataan ja ollaan onnellisia. Totesin, että et sitten taida ihan kuulla sitä kännykän ääntä.

No kaikki meni hyvin, käytiin syömässä Elielissä ja pikkuhiljaa siiirryttiin teatterille, esitys kesti 3 10 min, ei ihme että muutama nukahti, sentään perjantai ja töiden jälkeen. Minä en nukahtanut, eikä minun mielestä rakas miehenikään. Oli kiva ilta kaiken kaikkiaan ja loppujen lopuksi.

M on työjutuissa ja sen vuoksi olenkin aika poikkeuksellisesti kotosalla tänään. Mukavaa välillä näin, tein feta-salaattia ja patonkia (siis ostin patongin ) ja rakas pkkutyttöseni tuli kanssani sitä syömään. Dounsiftasin myös katselemalla kaikkea heppoista televisiosta tyttären kanssa.

Ai niin joo, olenkohan kirjoittanut että ollaan tipattomalla maaliskuulla. Tai siis oltiin, viime viikonloppuna meidän piti mennä töiden jälkeen erääseen erinomaisen näyttelyn avajaisiin, oltiin ihan oikeasti menossa, mutta oltiin molemmat ihan tööt, tosi tööt. Jompi kumpi sanoii, oli kyllä mielestäni M, että mitä jos mennään kaupasta ostamaan olutta ja mennään kotiin, saunotaan ja ollaan vain, ei paljon tarvinnut tehostuksia, oli hyvä ehdotus ihan varmaan molempien mielestä. Siiihen loppui tipaton maaliskuu, mutta aika vähän sitä tööt ihminen jaksaa juoda, että ei siitä nyt mitään ongelmaa tullut. Saahan M:n nyt sitten tänään juoda viiniä ruuan kanssa riennoissaan, ja minäkin nautin juuri nyt hyvää punaviiniä, maistuu ihan hitusen lakritsilta ja ei siinä esitteessä sellaisesta mainittu.

Huomenna vietän aikaa päivällä tyttösen kanssa ja iltapäivällä jossain vaiheessa M noukkii minut kyyytiin, kun palaa työjutuistaan, sitten vietetään aikaa  hänen kanssaan.

Viikko töitä ja ja sitten loma :) Lomakin alkaa kivasti, ollaan kutsuttu vieraita ensi viikonlopuksi, pitäisi vielä keksiä mitä hyvää syötävää sitä keksisi. Lomaviikon olen päättänyt siivota, en tiedä kyllä jääkö sille aikaa, kun viikko on jo kohta täyteen buukattu, on fysioterapiaa, kampaajaa, teatteria. No kaikki lähellä ja mistään en ota stressiä, en en!

Pidän tästä olotilasta nyt, olen tänään ihan ääneen sanonut, että aion päästä normaaliin olotilaan, joka päivä jotain liikuntaa. Mutta ainakin kolme kertaa viikossa kunnon liikuntaa, juoksua, sauvakävelyä, hiihtoa tai kuntosalia tms... Kyllä se tästä!