Viime viikonloppuna oli vieraita meillä ja täytyy sanoa, että ruuat onnistuivat mainiosti. Netistä löydetyillä ohjeilla teimme alkupalaksi pinaatti-frittataa, sen kun koristeli kauniisti, niin ei meinannut tajutakaan, että sehän oli ihan selvä munakas. Kuvakin on, mutta kamerassa, enkä jaksa alkaa etsimään sitä ja latamaan,ehkä taas myöhemmin. Pääruuaksi oli ihan htin hyvää lampaanulkofilettä + uunijuureksia valkosipukastikkeella, vieraat antoivat tälle ruualle arvosanan 10+ ja olimme ihan samaa mieltä, sitä taidetaan tehdä myös pääsiäisenä. Jälkiruuaksi saivat Creme Bruleeta ja jälkijälkiruuaksi esperessoa brandyn kera. Päätin kyllä, että nyt alan kirjaamaan jonnekin ylös ruuat ja juomat ruokavierailuista. Muistin vasta jälkiruokaa tarjotessa, että vieraat saivat ihan samaa jälkiruokaa viimeksikin, no onhan se hyvää, että kelpaa useamminkin syödä.

Tämän viikon olen ollut lomalla, sen olen viettänyt täällä vielä omassa kodissani. Olen siivonnut koko viikon, uskomattoman paljon aikaa menee kaappien ja komeroiden kanssa, olen kantanut roskiiin ihan uskomattoman määrän roinaa. Teen tätä siivousta jo sillä silmällä, että kohtapuoliin muutan, no tämän vuoden puolella kuitenkin, jo se vähän alkaa pian jännittämään.

Siivouksen on aina välillä katkaissut käynnit fysioterapiassa, kampaajalla ja ostoksilla. Ollaan tyttären kanssa kävelty kirppareilla, hänen kanssaan se on harvinaista, ei ole saanut samaa kirppisgeeniä, kuin äitinsä ja isosiskonsa. Tytär  löysikin kivan pöytäliinan keittiön pöydälleen, minä löysin muistipelin, alan treenaamaan tätä harvaa päätäni.

Käytiin ostamassa tyttären kotiin myös ihanat olohuoneen verhot, oli vähän hintavammat, mutta tosi kivat, ruotsalaisen ahlamdens tms prästliden kangasta. Hyvää palvelua sai tuosta naapurikaupasta, ja eikä paljon maksa (ompelu), kun verhot ommellaan valmiiksi ja tekevät vielä samasta kankaasta pari tyynyä.  Tytär ei muistanut ollenkaan, että olin luvannut ostaa hänelle verhot, oli mukava yllätys ja ehkä sai hieman kivemmat, kuin mihin itsellä olisi ollut varaa. Ihan tässä oma nuoruus mieleen, kun muutin omaan 19 neliön yksiöön, pöytänä minulla oli joku vanha pikkuinen pöytä, josta oli sahattu jalkoja matalammaksi, keittiönurkkauksessa oli kirkuvan keltaiset kaapit ja mitään uutta ei kyllä asunnossa ollut, äidiltä saadut verhot, jotka on muuten vieläkin Tampereentyttären käytössä, eli kylllä kunnon verhot kannattaa ostaa.

Tämmöinen loma on ihana, saa aikaan jotain näkyvää, kun siivoaa, ja saa tehdä mitä ikinä huvittaa. Ihan absurdi tunnelma oli yksi päivä, kun kävin kahvilla yhdessä leipomon myymälässä, ensinnä se hinta kahvi ja iso juustopiirakka 2,40 euroa! Sitten se porukka, minkä keskellä siellä kahviani hörppäilin, pikkaisen oli erilaista kuin työpaikan ruokalassa, ihan suorastaan nautin tilanteesta. Se oli vielä se päivä, kun aurinko paistoi ja loma oli vasta alkanut.

Teatterissakin käytiin, oli tällainen kenraalinkenraali, johon päästiin tyttären ansiosta ilmaiseksi. Olimme samalla porukalla (melkein) kuin tammikuisella teatterireissulla, eli tytär, tyttären ystävä, M ja minä. Htsin hyvä esitys, kurja mutta mielenkiintoinen. Ankea oli sääkin, kun teatterista lähdettiin, räntää satoi ja katuvalot eivät palaneet, juhlistettiin tätä teatteri-iltaa menemällä ulos syömään, käytiin siis Macissä lihottamassa itseämme.

Tänään oli kiva herätä M:n vierestä, kahvit juotiin yhdessä, sitten hän lähti töihin ja minä näen tänään vielä äitirakkaan ja hänen kanssaan käydään vähän shoppailemassa. Ostin äidille joululahjaksi lahjakortin vaateliikkeeseen ja nyt se sitten käydään lunastamassa.

Eilen kävin hellimässä itseäni kampaajalla, nyt on taas mukava olo. Nautin tämän viimeisen lomapäivän vain olemalla ja nautin siivotusta tai ainakin vähän siivommasta kodistani.

Ai niin olen säilönyt kaikki vanhat kirjeeni, eilen sitten nostin sen laatikon tuolta yhdestä yläkaapista ja selailin vähän kirjeitä, hih. Ehkä pistän otteita muutamille ihmisille ja kyselen, että tietävätkö kenen kirjoittamaa tekstiä on. On se sääli, että nykyään vaan sähköpostitellaan, ei ne säily niinkuin paperiset kirjeet. Kirjeiden joukosta löytyi Lehtimiehiltä tullut kirje, oin voittanut vuonna 1976 Suosikin arvonnassa lipun Frank Zappa konserttiin, siellä se lippu on kirjeessä koskemattomana. M ei tajunnut miten olen voinut olla menemättä ko. konserttiin, hän siellä oli ollut ja oli ollut ihan tajuttoman hyvä konsertti. Asuin maalaiskylässä, ei sieltä ihan niin vain Helsinkiin lähdetty, eikä varsinkaan yksin. Yritin kyllä saada kaveria itselle, mutta lippukin maksoi näköjään 25 markkaa (heh) sen on varmaan ollut aika suuri raha silloin, siihen päälle matka Helsinkiin.

Ehkä oli minun onni, että en mennyt. Olisin pian törmännyt M:ään ja oltaisiin kohdattu, perustettu perhe, olisi syntynyt eri lapset kuin nyt ja luultavasti ehkä olisi erottukin jo. Parempi näin kuitenkin, nämä lapset ja tämä tilanne nyt. Elämä tuntuu hyvältä.