Pääsiäistä vietettiin isolla porukalla M:n luona. Se on sitten mukavaa, kun on iso joukko koolla. ja vaikka kuinka ollaan itse järjestämässä, niin se on aika helppoa, kun kaikki tekevät kuitenkin osansa. Me (tai siis M) teki uunijuureksia karitsanlihan kanssa, samat juurekset myös kanalla ja fetajuustolla. Kyllä löytyi kaikille mieluinen, se karitsa oli kyllä kaikkein suosituin. Oli kaikenmaailman hyviä alkuruokia, salaatteja ja aivan ihanaa marenkikakkua jälkiruuaksi. Yksi teki alkuruokia, yksi jälkiruokia, yksi toi viinit ja sitä rataa, niin se sujuu kuin tanssi. Kuvan munat oli värjätty ihan itse, olivat kauniita ja minunkin mustikalla värjätty oli kuin marmoria.

Pöydän ääressä istui 17 henkilöä, hyvin mahduttiin, ja pöytää olisi voinut jatkaakin. Tälläkin kertaa oli ainakin kaksi pois, pipinä. Ja jos minun Tampereen tytär poikaystävänsä kanssa vielä mukaan tulevat, niin sitten meitä on jo 21 pöydän ääressä. Tänä vuonna Tampereen tytär retkeili naapurimaassa samaan aikaan. Nuorempi tytärkin oli ensi kertaa pääsiäislounaalla ja hyvin sopeutui siihen joukkoon.

Moni ihasteli pestyjä ikkunoita. Edellisenä päivän pöydän ääressä olevat kaksi ikkunaa pesaisin, ne onkin sitten ainoat ikkunat, joita olen pessyt. M:n talossa niitä riittää, en viitsi edes laskea, sitten on vielä tämän oman asunnon ikkunat. Mielelläni minä M:nkin ikkunat pesaisen, kyllä hän auttaa minua niin monin tavoin muuten.

 

Naapurin pikkutyttöjen tekemät haudat oraville. Oli muuten hassu juttu, kun M hukkasi talvella aurinkolasinsa, ne vain katosivat jotenkin autosta, oli varma että oli avannut jossain oven ja olivat tippuneet siitä telineestä. Pääsiäisen aikaan eräänä aamuna M tulee ihan hölmistyneenä postilaatikolta, hesari toisessa kädessä ja aurinkolasinsa toisessa. Ne olivat olleet postilaatikossa?? Sitä sitten selviteltiin ja ihmeteltiin, naapurin pikkutyttö oli tuosta oravan haudan läheltä löytänyt aurinkolasit ja päätellyt fiksusti, että ne ovat varmaan naapurin sedän ja oli käynyt postilaatikkoon tuikkaamassa. Että me ihmeteltiin, monta kuukautta lasit kateissa ja sitten ne löytyy omasta postilaatikosta. Hieman olivat vääntyneet ja 5 euroa maksoi liikkeessä korjaus. Ja kyllä jaksoi M siunailla, että onneksi kaikki Serengetit olivat myyty loppuun, hän olisi jo ostanut uudet, ovat kuulemma ehdottomasti parhaat lasit autoillessa ja veneillessä, olen kyllä samaa mieltä.Niin joo, ne lasit olivat todella pudonneet siitä auton telineestä ja ihan siihen omalle pihalle. Ja lunta kun tuli, niin M on jonain talvisena päivänä ne samantein töistä tullessaan kolannut tien toiselle puoelle, siihen oravien haudan viereen.

Oslosta tulin eilen ja siitä tulee kuvia ja juttua, mutta tänään ei enää jaksa.