Ensimmäisen veneretkemme kohteeksi otettiin saari nimeltä Onas, kuuluu Porvoolle tai Sipoolle, en nyt muista. Kauhean touhukkaita lähdettiin helteisenä helatorstain aattona kotisastamasta kohti saarta. Matka sujui ihan helposti, löysimme perille, eikä eksytty kertaakaan. No tähän oli kyllä suuren suurena apuna, se että M osaa lukea sitä karttaa ja hän sai keskittyä kartan lukemiseen, kun minä ohjasin. Kyll ne merkit kohta minunkin päähän jää, helpoimmat jo onkin, mutta sitten kun näkyy montaa erilaista, se vielä sekoittaa Pilkkusilmän pään.

Onaksen saarelta löytyi ihan nuotiopaikka ja ulkohuussi. Meillä oli kyllä makkarat sun muut vermeet mukana, mutta arvatkaapa paistoimmeko makkaraa nuotiolla. No ei. Olimme ruhtinaallisesti ainoat ihmiset koko paikassa koko illan ja yön ja suuret tupakoimattomat retkeilijät ottivat kyllä kaiken muun mukaan, muttei tulitikkuja heh.

Illalla vieressämme pulikoi kaksi joutsenta, olipa kiva katsella niitä ihan lähietäisyydeltä. Ja makkaratkin syötiin lämpöisinä, veneen hellalla pannulla paistettuna, oli hyvää ja nälkä olikin siinä vaiheessa melkoinen jo.

Ilta istuttiin veneessä ja huokailtiin, voi jee kuinka kaunista ja kyllä tämä on meidän juttu. Pari lasillista konjakkia ja sitten nukuttiin  ensimmäinen yö omassa veneessä, olipa mukavaa.

Aamu valkeni kauniina ja lähdettiin veneilemään Pörtö saarta kohden, mentiin ensin väärään lahteen ja sitten alkoi tuuli tuivertamaan aika kovaa, joten päätimme jättää Pörtön eli Pirttisaaren tutkimisen seuraavaan kertaan, otimme nokan kohti kotisatamaa ja pääsimme hienosti kovan tuulen alta pois.

Ajelimme suojaisempaa reittiä ja jopa nautimme kotimatkasta. Veneen katto aukeaa ja keksimme, että sen päälle voi mennä istumaan, kun ei tuullut niin siinähän oli ihan makea olla.

Pilkkusilmän varpaat tuulettuivat mukavasti.

Kun pääsimme kotisatamaan, niin ei olisi uskonut, että merellä tuulee kovaa. Sillä ihmiset istuivat helteisillä terasseilla ja meidän teki mieli lähteä heti takaisin.

Mutta tänään taas lähdetään ja ihan kohta, tämä tuntuu tosi tosi mukavalta uudelta asialta elämässä.

Ja ehkä osaan nauttia tästäkin asiasta monin verroin enemmän, kun monta vuotta elämääni stressannut esimies on kohta entinen esimieheni. Pääsen siirtymään uudelle osastolle, uusiin mielenkiintoisiin töihin ja tiimiiin, jossa on ihana esimies, asiallinen ja ystävälllinen ja ihan normaali. Vaikka minulla on maailman paras työpari ollut, niin ei sureta piirun vertaa lähteä uusiin tehtäviin. Austin Powers - en tule kaipaamaan sinua yhtään - heh heh!