Olipa aivan ihana meidän kesälomaveneilymme. Kaksi viikkoa seilattiin ja opin sen ainakin, ettei se Suomenlahti nyt mikään järin suuri ole. Meidänkin pikkupaatilla käytiin ihan rajan lähellä.

Niin paljon kaikkea, etten tiedä mistä aloittaisin. Kun en kuitenkaan koko matkakertomusta tähän jaksa rustata.

Oli meillä ongelmiakin, joista selvittiin hyvin. Esim olimme ensimmäisen yön ihanassa luonnonsatamassa nimeltään Byö, löytyy myös Bockhamn nimellä. 

Aamulla ei vene käynnistynyt, kiva heti eka aamu! No emme siis olleet turhaan Trossivakuutusta ottaneet, ei mennyt kuin vajaa tunti, kun söpö merivartioston mies veneili luoksemme ja käynnisti koneet. Kokeneemmat veneilijät kertoivat, että nyt on ilmeisesti akut finaalissa Niin sitä sitten ajettiin Haminaan, ostamaan uusia akkuja. Oli sekin show, M pyöräili akkukauppaan (Rämä nimeltään heh), tuli sieltä kahden akun kanssa taksilla. Sitten taas pyörää noutamaan. Kolmas ongelma oli toisena aamuna Loviisassa tullut rankahko sade, huomattiin että vene vuotaa. No onneksi oli vain ikkunanpielistä silikonit kuivuneet, sitä kun laitettiin lisää, niin kaikki oli taas kunnossa. Siinä ne suurimmat ongelmat sitten olivatkin.

Luonnonsatamat oli aivan ihania, edellä mainittu Byö oli tosi suojaisa ja viihtyisä lahti. Viimeinen yö yövyttiin Lillfjärdenissä, sekin oli tosi kaunis paikka. Siellä koettiin ensimmäinen kohdalle osunut ukkonen. Ehdottomasti ihanin luonnonsatamista oli Ulko-Tammio, se oli aivan uskomattoman upea paikka. Sitä ei voi oikein sanoin kuvailla.

Itse asiassa olen aika ylpeä siitä, että osasimme (siis M osaa lukea karttoja ja muutenkin käsitellä sitä venettä hiukkasen paremmin kuin minä) veneillä näihin kaukana oleviin paikkoihin, kuten Ulko-Tammio, Tammio ja Haapasaari.

Tammio on kaunein kylä, mitä olen koskaan nähnyt, se vaan oli aivan sykähdyttävän ihana.

Haapasaari oli myös hyvin kaunis, ja hyvin eläväinen kylä. Kylässä oli hauskaa, kun siellä meni vaan yksi tie ja se kiersi sitä kylälahtea, siellä ei siis voinut tehdä mitään salaa. Ajattelin, että siellä olisi turvallista lapsienkin teinivuodet viettää. Pari urheilijaakin siellä oli, edestakaisin ne juoksi sitä tietä. Istuimme Suomen pienimmän osuuskaupan pihalla ja lupauduimme auttamaan seuraavan aamun tavaran purussa (tavaraa siis tuli kaupalle kaksi kertaa viikossa) jos sataaa. No eihän se sitten satanut, joten nukuimme ihan rauhassa aamun.

Tutustuimme tosi kivoihin ja erilaisiin ihmisiin. Parhaiten jäi mieleen yhden kansainvälisen perheen suloinen poika. Tämä suomalais-saksalainen/itävaltalainen seurue oli aivan sattumalta vieressämme kolmessa eri paikkaa. Yksi Haminalainen isä, kahden oman ja kolmen sukulaislapsen kanssa oli myös mukava seurue, jotka meidän lisäksemme hurmaavan Ulko-Tammion itälahden (eli siis junttilahden) jakoivat kanssamme. ko isältä opimme, että Ulko-Tammion itälahti on junttilahti ja länsilahti on juppilahti, osasimme siis ihan sattumalta oikeaan lahteen. Hauskaa seuraa meillä oli Haapasaaressa, siellä oli kolme poikaa veneellä, joka oli meidänkin venettä pienempi. Sen verran kavereiden kanssa alkuillasta höpötettiin, että kun tulivat retkeltään, eli olivat kallioilla eväitään nauttimassa, pyysivät meitä yömyssylle veneeseensä. No mehän mentiin. Sen verran äänekästä juttelua oli, että naapuriveneestä jo meitä huomautettiin. Siis me aikuiset vanhat ihmiset, toivottiin kovasti aamulla ettei häiriintyneet ihmiset tajunneet meidänkin olleen siellä häirikköveneessä. Hassua muuten, että ne nuoret pojat oli sitten kuitenkin ihan aikuisia ihmisiä, ihan ne kävi töissä ja yhdellä oli lapsikin Ja jos oikein muistan, niin ne taisi olla ihan menestyneitä heppuja, minulla on ihana kuvakin niistä kavereista.

Kun menee veneellä esim. Loviisaan, jossa ei kait ole koskaan ennenkään käynyt, niin se on kyllä ihan kuin olisi jossain ulkomailla. Oli lämmintä, eksoottista ja erittäin hauskaa. Loviisasta jäi mieleen parhaiten Tuhannen tuskan kahvila, sympaattinen paikka, jossa myytiin myös juorupeilejä. Olisi pitänyt ostaa, mietti M - minä kun olen aikamoinen kyylä :)

Olimme matkassa siis kaksi viikkoa ja kaikissa seuraavissa paikoissa käytiin. Useimmissa oltiin yötä, joissain käytiin vain sen verran rantaumussa, että saatiin ruoka tehtyä (Kuorsalo). Jossain oltiin ankkurissa ja syötiin ja juotiin ja nautittiin elämästä. Pikkuviiri on aivan älyttömän ihana paikka juuri tuonlaiseen touhuun. Joissain käytiin pariinkin kertaan, esim. akkuongelmien takia ja johonkin mentiin muuten vain uudelleen, esim. Kotka - joka oli tämän reissun kohokohta.

Reittimme siis:kotisatama -  Byö/Bockhamn - Loviisa Laivasilta - Kotka Sapokanlahti - Hamina Tervasaari - Kuorsalo  - Klamila - Hamina Tervasaari/Rampsinkari - Tammio - Ulko-Tammio - Haapasaari - Kaunissaari/Pyhtää - Mustaviiri - Pitkäviiri - Mäntyniemi/Pyhtää - Kotka Sapokanlahti - Långön/Pyhtää -  Lillfjärden/Tallhomen - kotisatama

Hauskin tapahtuma oli melkein Klamilassa, luulimme menevään paikkaan jossa on ihan kaikki palvelut, ainakin yhden oppaan mukaan oli niitä enemmän kuin missään. Siellä oli kyllä hieno sauna, jos olisi mennyt ajoissa, siis ennen kuin pikkuruinen kiosiki olisi mennyt kiinni, niin olisi voinut ostaa saunamaksun ja olisi saanut avaimen, että olisi voinut käyttää sitä saunaa ja WC:tä, No ei siis saavuttu ajoissa. Mutta ei hätiä mitään, paikalla oli ihmisiä, jotka osasivat neuvoa, että kylälle ei ole pitkä matka, kun vaan lähtee hiekkatietä menemään, mäki ylös ja alas ja koko ajan vasemmalle, siinä sitten on ensin ravintola ja siitä ei ole pitkä matka kauppaan ja muihin palveluihin. Mehän lähdettiin käveltiin ja käveltiin ja mietittiin, että kuinka pitkä matka se 1,5 km oikein on, mitä matkan siis piti olla. Absurdeinta koko jutussa oli, että kun oltiin siis pöljät käännytty liian aikaisin vasemmalle ja jouduttu ihan umpikujaan missä ei ollut mitään, niin sieltä löytyi italiaianen pariskunta, jotka oli eksyneet myös, heillä oli sellainen kartta jossa näkyi vain isot kaupungit, eivät oikein käsittäneet että millä LAIVALLA? me oltiin tultu .He olivat siis autolla liikkeellä. Ei osattu neuvoa heitä, kun ei päästy edes kärryille mihin he olivat menossa, eivätkä osanneet hekään neuvoa meitä, kun eivät tienneet, että missä se village oikein on. Me sitten tallustelimme takaisin siihen risteykseen, mistä olimme menneen harhaan. Ja teimme toisen kerran virheen, lähdimme taas väärään suuntaan, kävelimme tällä kertaan sellaista pikitietä pirun pitkäään. Noin seitsemän kilometrin jälkeen ja ainoasta talosta kysyttyämme neuvoa, niin löysimme melkein sinne kylään. Jäimme siihen ravintolaan ja joimme pullon viiniä, takaisin tultiin sitä ihan suoraa tietä  - voi hyvät hyssykät, kuinka on pää pehmennyt loman aikana. Emme siis jaksaneet kuunnella niitä ohjeita kunnolla, tai sitten käsityskyky on myös täysin lomalla. Mutta itse asiassa meillä oli aika hauskaa.

Kuvia:

Byö eli Bockhamn

Tuhannen tuskan kahvila - Loviisa

Kotkan vierasvenesatama auringon laskiessa

Ravintola Sillankorva, keskellä ei mitään, tai kai siellä 200 metrin päässä on ehkä Klamilan kylä.

Iki-ihana Tammion kylä

Huumavan upea Ulko-Tammio

Suloinen Haapasaari

Pitkäviiri, jonka edustalla on ihanaa harrastaa naku-uintia

Veneilimme niin avomerillä, että välillä ei meinannut taivasta ja merta erottaa toisistaan. Se oli upeaa!

Suloisin, ihanin ja rakkain paikka on Kotka, siellä me vaihdoimme sormukset, vesiputouksen päällä. Lupauduimme olemaan yhdessä lopun elämämme. Olen täydellisen rakastunut nainen!