Vietimme eilen tyttärien kanssa nostalgisia hetkiä. Tyhjensimme kellarikomeroa, leluja meni roskiin ja kirppis-laatikkoon, mutta kyllä moni lelu lähti myös tyttöjen matkaan. Kirjat kirvoitti monet mukavat muistelot. Häkkikomero on suurimmaksi osaksi tyhjä jo.

Kävimme syömässä aivan älyttömän hyvää intialaista ruokaa, voi veljet vieläkin herahtaa vesi kielelle.

Valokuvien ääressä vietimme pitkän tovin ja kävimme myös yhdessä pubissa. Taisi olla ensimmäinen kerta. Ihan kivaa oli ja nuorempi tytär yllätti menemällä laulamaan karaoke ja hitsi tyttö lauloi tosi hyvin. Tytöt jäi vielä jatkaan iltaa, kun äitee lähti jo nukkumaan. Vähän meinaa tyttösille tulla liian herkästi aina kinaa, se on todella ikävää. Toivon, että osasivat ottaa sisaruuden rikkautena ja vaikka joskus joku asia ärsyttää, niin osaisi asioitten antaa olla. En kyllä itsekään ole kauhean läheisissä väleissä siskojeni kanssa, oikeastaan meillä ei ole mitään yhteyttä ollut pitkään aikaan. Minulla on kyllä veljiä ja heidän kanssa olen enemmän tekemisisä. Mutta jos on vain yksi sisarus, niin uskon että tekisin kaikkeni sen eteen.

Tuollain yhdessä huvittelu oli kyllä hauska kokemus, mutta toisaalta en kyllä kovin usein halauisi omien lapsien kanssa juhlia, tuntisin itseni huonoksi äidiksi.

Tänään olen siivonnut asuntoa, sillä huomenna on taas näyttö - tervetuloa taas. Pitäkäähän peukkuja, että joku tulisi, riittää vaikka yksi kävijä, jos hän sitten ostaa kanssa.

Parin tunnin päästä tapaan rakkaani. Eilen tuolla ravintolaelämässä tunsin kyllä suurta onnea, että minulla on parisuhde ja rakkautta elämässä, en kyllä nähnyt yhtään ihmistä, jota olisin voinut edes kuvitella millään lailla itselleni.

Pillomajan Katin kautta olen löytänyt elämääni tämän Elbowin, tuossa ukossa on jotain ihmeen koukuttavaa, ihana!

En jaksa myöskään olla ihmettelemättä, että kuinka onnellinen olen, että pääsin vaihtamaan oasastoa työelämässä. Että olen päässyn niin ihmeellisen mukavien ihmisten kanssa tekemään mielenkiintoisia töitä. Jos olisin vapailta markkinoilta alkanut tässä iässä hakemaan tuollaista paikkaa, pelkään että olisi pian ikärasismia voinut ilmetä. itse asiassa muuten tunnen itseni tosi nuoreksi. Mikä ihaninta, eilen kokeilin yksiä farkkuja, jotka eivät elokuun alussa mahtuneet ollenkaan jalkaan. Nyt ne vaan mahtuu. Tavoitteeseen on enää 3,8 kg :) eli painan nyt 67,8 kg - painoindeksi on jo alle 25 jippii (24,9), vyötärö on juuri ja juuri terveellisen rajoissa - tasan 80 cm. Se että henkinen puoli on kunnossa, auttaa tuon fyysisen kunnonkin kuntoon saattamisessa.