No niin, nyt se on sitten tapahtunut. Pilkkusilmä asuu uutta kotia ja ihan suvereenisti jo täällä asustelee. Olenhan osa-aikaisesti jo harjoitellut aika kauan, että sen puoleen helppoa.

Muutto oli rankka. Vaikka olimme viikkojen ajan kuskanneet farmarin perässä laatikkokaupalla tavaraa ja varsinaisena muuttopäivänä oli maksettu muuttofirma töissä viisi tuntia, niin silti olin parin muuttopäivän jälkeen pari päivää ihan raatona.

Yhteiseloa on kestänyt harmoniset viikon päivät, no niistä noin kolmena iltana M on ollut töissä ja tänään viettää pikkujouluja alaistensa kanssa. Että ei ole ollut aikaa sen kummemmin edes yrittää mitään, ei romantiikkaa, eikä riitaa.

Kunto kyllä kohoaa jatkossa ihan työmatkaliikunnan takia, täältä uudelta kodilta on matkaa asemalle noin 2,5 km enemmän kuin vanhassa kodissa. En harmittele, se on vain terveydelle hyväksi, varsinkin kun lenkkeilyt on jääneet täysin tässä viime aikoina. No vasta yhden kerran olen sitäkin matkaa päässyt reippaileimaan.

Ette usko kuinka onnellinen olin, kun tuon ylläolevan näyn näin. Se oli viime sunnuntaina, kun lähdin ajelemaan vanhaa kotia kohden, puuhasin siellä pari tuntia, toin vielä autolastillisen tavaraa uuteen kotiin, vein lastillisen tavaraa tyttärelle. Olin rättipoikki sen keikan jälkeen  - ja kun saavuin kotiin, täällä oli   olohuone tällä mallilla. Hyllystö, joka oli kasattu minun hyllyistä ja uusista osista, oli kasattu ja kaikki kirjat oli löytäneet paikkansa (no täytyy tunnustaa osa on vielä väliaikaisissa eri paikoissa).

Olemme olleet kyllä molemmat aika pökerryksissä tämän muutto-operaation kanssa, ja ihan taatusti se on enemmän fyysistä pökerrystä.

Minä olin yhden päivän muuttovapaalla. Meidän firmassa ainakin sellaisen saa yhden kerran vuodessa. Minulle riitti kyllä tämä kerta, lauantaina huojuimme toisiamme  vasten ja M kysyi, että "eihän muuteta enää ikinä". Ja sillä hetkellä olin ihan varma, että EI VARMAAN.

Muuttovapaan aikana sain purettua ihan kaikki laatikot (tai melkein siis, painaisunessani laatikoita löytyi ja löytyi ja löytyi, ja niin sitä sitten yksi löytyikin vielä) Mutta tämän yhden huoneen sain (kaiken muun lisäksi) kalustettua minun vanhoilla kalusteilla, se on nyt nimeltään Laulumaa, ette varmaan ikinä arvaa miksi.

Mukava viikonloppua!