Perjantaina juhlimme työpäivän jälkeen erittäin ihanan uuden ja nyt entisen työystäväni läksiäisiä. Meitä oli koolla aika liuta naisia, syötiin hyvin, juotiin hyvin, naurettiin ja itkettiin ja lahjoja annettiin.  Oli mukavaa ja olin ensimmäistä kertaa yhteen muuttamisen jälkeen juhlimassa ilman M:ää. Tai siis toisen kerran, pikkujoulut oli ensimmäinen kerta. Tulin kyllä kiltisti aika aikaisin kotiin, johtuen osittain siitä, että tänne periferiaan ei tule kovinkaan myöhään enää julkisia kulkuneuvoja, siis ei enää puolenyön jälkeen yhtään mitään. Tästä huolimatta en tullut edes viimeisellä junalla.

No kun kerran tulin aikaisin kotiin, niin olin heti aamusta valmis lähtemään hiihtämään. Aivan julmetun upeassa aurinkoisessa säässä suksiteltiin 8,5 km, olisi tehnyt enemmänkin mieli hiihtää, mutta piti säästellä, että jaksetaan seuraavana päivänä taas.



Pilkkusilmä ja sulhasensa M

Hiihtämisen jälkeen syötiin aivan älyttömän hyvä kanafile-fetasalaatti ateria, ihan itse tehtynä, minun osuus oli feta-salaatti. Sitten päiväunet ja taas lähdettiin juhlimaan, tällä kertaa yhdessä. Lähisukulainen halusi juhlistaa miehensä ylentymistä aika korkealle tasolle ja siitä hyvästä me kutsutut saimme lipitellä aitoa shamppanjaa ja syödä aivan älyttömän hyviä kulinaarisia herkkuja. Herkkujen arvoa nostaa hirmuisesti se, että ne on melkein kaikki ihan itse tehtyjä, ei voi kuin kadehtia sitä taitoa miten toiset osaa. Ihan noin ammatillisesti ja myös tällaisten harrastusten suhteen, kuten ruuanlaitto. Meikä kun ei saa aikaiseksi oikein mitään siis millään osa-alueella.

Monenmoista herkkua nam nam

No tälläkin kertaa juhlinta oli kohtuullista ja vaikka tultiin aika myöhään kotiin, ihan oltiin autolla kyllä liikkeellä. Vaikka M oli kuskina niin pystyin juomaan sitä shamppanjaa aika kohtuullisesti. On se vaan niin helkkarin hyvää, että kyllä sitä voisi lipitellä vaikka kuinka paljon. Ja aika harvoin sitä ihan aitoa shamppanjaa yleensä saakaan, ainakaan minä.

Ja niin sitä sitten taas sunnuntai aamusella pakattiin sukset autoon ja paineltiin Sipooseen. Mehän suksitiin lyhyin matka, joka sekin oli kylläkin 30 km pitkä. Kahdella pysähdyksellä meillä meni aikaa 4 h 15 minuuttia,  M olisi kyllä painellut varmaan tuntia nopeammin, olen selkeästi hitaampi hiihtäjä. Muutenkin tunsin itseni melkein ladun tukkeeksi ja surkeaksi menijäksi, ainakin 100 yli 80 vuotiasta teräsmummoa ja -vaaria paineli meidänkin ohitse, uskomattomia menijöitä. No olen ylpeä, että yleensä lähdin hiihtämään ja hiihdin koko matkan, mutta ikinä, en ikinä, tule hiihtämään sitä pidempää matkaa, eli 50 kilometriä. Ja kyllä oli eilenkin hieno ilma hiihtää ja hienot maisemat, niitä ehti jo jonkin verran katsellakin tuossa ajassa.

Susihiihdon maisemaa, ainoa kuva joka tuli otettua


Tänään sitten nukuttiin ns. pommiin, eikä ihme tuollaisen viikonlopun jälkeen, yhtä juhlaa ja urheilua tykkänään.