Siitä on taas jokusen aikaa, kun olen tänne kirjoitellut. Ja mietin ja mietin, että mitähän nyt sitten on tapahtunut sellaista, että haluaisin sen ihan muittenkin kanssa jakaa. En hae päiväkirjaa En!

Kun kelaan vähän aikaa, niin tuntuu toivottamalta, että saisin ulos edes osan tapahtumista, pääasiassa on ollut viime aikoina veneemme, ja läheiset rakkaat ja sitä sun tätä.

Kun en muista alku kuusta mitään muuta kuin että kirpputorilla on käyty harva se päivä ja oikeasti kuvista äsken tajusin, että sieltä on mennyt vaikka mitä. Näillä leveysasteilla kirpputorihomma toimii niin, että laitetaan lappu tavaraan ja sitten joskus kun pöydän lopettaa saa ne laput ja näkee mitä on mennyt. Olen ottanut aina silloin tällöin kuvan ja olin oikeasti ällikällä lyöty äsken kun tajusin mitä kaikkea siellä on ollutkaan, eikä ole enää. Kerron ehkä miten tämä kaupankäyntini loppujen lopuksi meni. Eli tällä viikolla haen ne loput, mitä on ja vien roskiin tai Uffelle ja neljä viikkoa on kuulemma pöytä minulla ollut lauantaina.

Niin se vene on putsattu ja puunattu, maalattu pohjamaalit ja viime viiikonloppuna se sitten laskettiin jälleen veteen. Jos nyt paljastetaan, että se idyllinen pikkukaupunki missä veneemme on majapaikka pitänyt on Porvoo. Viiime kesänhän kesäpaikka veneellä oli täysin keskellä Porvoota, nyt halusimme saada sen pois sieltä, ei sen takia että maisemat olisivat huonot. Vaan sen takia, että se vesi siinä Porvoon keskustassa ei tehnyt veneelle hyvää. Pohja oli niiin likainen, että!  Nyt vene on uudessa satamassa Porvoon ulkopuolella, että ei enää tarvitse jokea pitkin puksutella, kun merelle lähdetään, no minua se ei ole haitannut , kiva katsella rantoja, mutta mies halajaa enemmän ulapalle.



Veneen nostossa ja siirrossa oli apuna Tampereen tytär avokkinsa kanssa, meillä oli tosi mukava viikonloppu yhdessä. Nuoret pääsivät kokemaan merielämää ja minä sain kokea autolla eksymisen muutaman kilometrin matkalla, armoton suunnistaja olen.  M rakkaani tarjosi miehistölle herkulliset kahvit Cafe Onnissa, käykää ihmeessä jos Porvoossa käytte.


Cafe Onnin herkkuja


Cafe Onnin yläkertaa


Nuoret olivat yötä luonamme ja illalla pelasimme paria hassua peliä, olipa hauskaa pelata pitkästä aikaa kunnon lautapelejä. Vaikka tuntuukin, että aina vain vaikeampaa on käsittää jotain sääntöjä.


Äitienpäivä oli ihana! Sain luokseni molemmat rakkaat tyttäreni, saimme tänne myös iki-ihanan äitini ja rakkaan veljeni. M teki meille suussa sulavan hvyää ruokaa ja Pillkkusilmä sai taas loihdittua ihan oikean täytekakun - ihme!


Äitenpäivän kattausta - ilman ruokia - ruokana oli lohta, uuniperunoita, paahdettuja punajuuria, salattia ja ehkä jotain muutakin



Eilen oli maailmanjaajuinen valokuvauspäivä, tarkoitus että ympräri maailman ihmiset kuvaavat arkeaan samana päivänä ja ne kootaan yhdeksi tietokannaksi, otin muutaman kuvan päivän mittaan, yksi tuli tännekin. Työmatkan omenapuun kukinta pysähdytti hetkeksi.

Hirveätä jännitystä on ollut elämässä rakkaani vuoksi. On ollut isoissa kuvioissa töiden suhteen ja tällä hetkellä on sairaalassa toipumassa isosta leikkauksesta, leikkaus jonka pitäisi parantaa elämänlaatua hurjasti. Vähän on outo olo tänään, olen ollut töissä, olen matkustanut auton kyydissä, olen matkustanut junassa, olen kävellyt yhteensä melkein 10 km, olen ajellut autolla reittejä, joita en ole koskaan ajellut. Olen ollut huolissani ja huojentunut. Kaikki hyvin :)

Otsikko tuli kirpputorilta. Jossain pöytäni vieressä oli taulu myynnissä. Sitä taulua kävin joka kerta katsomassa, se kiehtoi. Oli pakko ostaa, vaikka M kielsi. No hän ei tätä lue - toivottavasti. Mutta mitä ihmettä on Puotilan mummo ajatellut, kun on saanut kuulla, että Pirjon kanssa uuteen kotiin ei muutakaan se Mara (oisko ollut joku häntäheikki koko mara) ja kun kuvioihin on tullut uusi mies Risto, niin eihän sitä nyt niin vain uutta taulua aleta hommaamaan, vaan vedetään vaan viiva yli exän ja uusi tilalle. 






Mutta hei mitä teen tuolle taululle, no ei ollut kallis :)