Täällä onkin varmaan ihan tuhottomasti kaivattu minun syvällisiä postauksiani.

Sain uuden kimmokeen ja minut löytää nykään blogspotista, siellä onkin huimat neljä kirjoitusta, tervetuloa :)

http://pilkkusilma.blogspot.fi/

 

Kuvat on siis kaikki hävinneet, tai no jotkut onhan siellä jotain ennen vuotta 2009 vuoden kuvia.
Harmittaa ihan julmetusti, tämä on ollut myös osittain päiväkirjani.

Tänä kesänä tapahtunut paljon ja kaikkea kivaa.

Olisi jumalattomasti kuvia aivan ihanalta veneilyreissultamme, yli kaksi viikkoa kierrettiin läntistä Suomen lahtea.

Mutta nyt mietin vakavasti, että jos vielä jatkan tätä julkista kirjoittelua, niin pitänee aloittaa uusi blogi jossain muualla - pahus

Aivan uskomatonta, mutta terveyteni ja mielenterveyteni melkein vienyt ex-pomoni todellakin häviää lopullisesti elämästäni, enää ei tarvitse hänen epämiellyttävää pärstää katsella ikinä. Ihan naurattaa kun ajattelen tätä asiaa. Vaikka se paskapää ei olekaan ollut enää pomoni, niin ihan liian usein olen häneen töissä törmännyt, enää ei tarvitse sitäkään pelätä.. En usko, että häntä kaipaa kukaan -  hei hei hei!  Ei näytä kovin valoisalta hänen tulevaisuutensa - heh!

Käytiin vanhassa kotikaupungissa juhlistamassa nuoremman tyttären syntymäpäiviä. Syötiin hyvin paikallisessa ravitsemusliikkeessä  ja vietettiin mukavaa aikaa hänen kanssaan, lapsi tekaisi äidille tosi maistuvan mojiton.







Juhannus vietettiin mökillä ja samalla tuli heitettyä talviturkkikin pois, nyt vasta. Oli mukavaa  ja sosiaalista. Porukalla syöminen ja ruuan laittaminen muille ja muiden ruokien syöminen on niin kivaa. Alkaa tulemaan jo perinne, että Pilkkusilmä leipaisee makoisat sämpylät juhannusvieraille. Voisi niitäkin useammin tehdä, kun kerran vuodessa juhannuksena.

Työkaveri sai vauvan ja käytiin toisen työkaverin kanssa ostamassa pikkuiselle mekkoa, voi hellantuutelis että ne on söpöjä. Kun ei ole mitään syytä ollut olla ostamassa vuosikymmeniin pieniä vaatteita, niin olisin ostanut ihan liian ison ilman pieniä lapsia omistavaa työkaveriani.

Viime viikolla käytiin huollattamassa venettä. Huoltoapaikka oli 40 minuutin merimatkan päässä, eli tuli kesän ensi veneilykin suoritettua. Ja samalla iski ihan hillittömän suuri into päästä kesälomalle ja muuttaa muutamaksi viikoksi veneeseen. Siellä on kaikki niin kivaa, äsken juuri kävin veneeltä syksyllä tuotuja laatikoita lävitse ja tein hiukan inventaaria mitä tarvittasiinkaan. Ei paljon mitään, kun viime vuonna kaikki hankittiin. On hiukkasen helpompaa tänä vuonna lähteäkin. Tänä vuonna lähdetään länteen päin, viime vuonnahan seilattiin pitkin poikin itäistä Suomenlahtea. Vielä pitäisi kaksi viikkoa jaksaa käydä töissä ja sitten se alkaa - lomalomaloma!

Eilen käytiin uusien mukavien ystäviämme kanssa kuuntelemassa ihan mielettämän hyvää keikkaa. SFBLUES oli jumattoman hyvä, jee! Olin niin innoissani, että Silvennoisen Heikin mennessä ohitse, silitin hänen kättään ja lausahdin otsikon mukaisen lausahduksen - Heh! Niin soittamassa oli myös ainakin Pepe Ahlgvist ja Dave Lindholm, joka oli aika hupaiseva hatussaan ja ulsterissaan (vai miksi sitä pitkää takkia kutsutaan) Olipa outoa kyllä käydä ravintolasasa, keikan piti alkaa klo 21. Taisi olla joskus klo 23 jälkeen, kun ensimmäiset live-esitykset alkoi. Mutta hyvää kannatti odottaa. Hassua oli kyllä se, että samaisella keikalla M tapasi serkkunsa, joka asuu Pohjanmaalla ja joka ihan sattumalta oli siellä. Me myös olimme ekaa kertaa kyseisessä paikassa. Eikä olisi nytkään tullut käytyä, ilman uuttta mukavaa ystäväämme, hän hommasi liput ja houkutteli mukaan, ei kyllä paljon tarvinnut houkutella.

Minun kunnon kohotus on hiukkasen huonolla mallilla. M on ollut kohta jo tunnin pyörälenkillä, minä en saanut itseäni lähtemään mukaan - surkimus oon.
Johtuisko vähän siitä, että minä en ollut eilen kuskina.



Äitinikin luona on tässä kuussa keretty käymään, nämä kauniit kukkaset on hänen pihaltaan.

Ootteko käyneet koskaan Orimattilassa Megamyynnissä, voi herran jestas siellä sitä tavaraa riittää ja sieltä voipi tehdä todella hyviä löytöjäkin, jos asutte kohtuullisen matkan päässä käykää. Tai osuttakaa vaikka kesälomareissun varrelle.

Oon tosi surkea bloggaaja. Itse asiasssa en tänäänkään varmaan olisi tässä kirjoittamassa, mutta täällä meillä on vesikatkos!  No se meinaa sitä, että en voi lähteä lenkille, kun en tiedä tuleeko sitä vettä tänään lainkaan. Kunnon kohotus ennen lomaa meinaa jäädä vähän viime tippaan, onhan tässä nyt vielä kuukausi aikaa, että kesälomavaatteet mahtuvat päälle. Kuntoilin kyllä äsken sen verran, että keräsin ison kassillisen käpyjä pihalta. On on meinaan sitten karseeta,  kun leikkaa nurmikkoa ja kävyt lentää kuin raketit kintuille. En leikkaa enää ilman suojalaseja ollenkaan.

M on toipunut isosta leikkauksesta upeasti, voi hyvin, mutta töihin "ei voi" mennä, eikä muutamia asioita tehdä, kuten leikata nurmikkoa.






Piha on tässä kuukaudessa muuttunut viime kuvasta ihan valtavasti, ihana vihreys on vallannut joka paikan. Ja alan tässä pikkuhiljaa löytää oikean viherpeukalon itsestäni. Tai no vähän liioittelua, kukkia kyllä olen ostanut ja laittanut aikamoisen paljon. Niitä jaksan ihailla.




Niin ja kun pihalla on raatanut ja sitten saa tällä tavoin itsensä palkita, niin eipä ole valittamista. Tuo kirja oli muuten hyvä - suosittelen. Samoin suosittelen Khaled Hosseinin Leijapoikaa, sen sain loppuun pari päivää sitten, tällä hetkellä luen Puolikas keltaista aurinkoa, vaikuttaa myös hyvältä, sijoittuu Afrikkaan tuo kirja, kirjalijan nimeä en muista enkä jaksa tarkistaa.





Töihin liittyvän porukan kanssa oltiin veneilemässä, hienolla isolla purjelaivalla veneiltiin Helsingin edustalla, syötiin hyvin ja vähän liian hyvin juotiinkin. Oli tosi mukava ilta.


Meilläkin on käynyt pitkästä aikaa vieraita, sellaisia joihin on tutustuttu vasta vähän aikaa sitten. Tosi mukavaa on tutustua uusiin ihmisiin, syötiin pitkän kaavan mukaan ja löydettiin yhteisiä mielenkiinnon kohteita, rouva vieras ihastutti meitä kitaran soitolla. M on ostanut jossain innostuksen puuskassa kitaran, joka on jäänyt nurkkaan pölyttymään, kyllä sitä täälläkin ihan varmaan pian soitellaan.

Itse olen innostunut nyt vielä enemmän lenkkeilystä, kun olen ottanut Ipodin mukaan. Laitoin sen soittamaan artistien mukaan aakkosjärjestyksessä, neljä tunnin lenkkiä kesti A-kirjain, eli kauan vielä riittää varmaan soitettavaa. Antonio Vivaldi teki minusta mahtipontisen lenkkeilijän ja eilen joku ihme Azure Ray lauloi vähän liian monta laulua. Mukavaa lenkkeillä, kun ei yhtään tiedä mitä musiikkia seuraavaksi tulee. Tytär nääs on sen ladannut minulle. Olen nyt päättänyt, että kuuntelen mitä ikinä sieltä tuleekaan.



Ai niin vimeisenä haluan avatua Rossosta. En meinaan oikein diggaa tätä systeemiä, mihin ainakin parin kaupungin Rossot on jo siirtyneet. Että siis,  tarjoilija tulee sanomaan "annokseen kuuluu tuo focaccia -leipä, sen voitte hakea tuolta tiskiltä". siis täh! Jos voi tulla tuon samomaan, voisi samalla ottaa pari nyssäkkää sitä leipää (ne on sellaisissa paperipusseissa) ja kysyä, että maistuuko leipä. Jos ei maistu, niin vie sitten takaisin. Tilattiin tyttären kanssa pizza puoliksi, pizza oli kyllä hyvä. Mutta sekin tuli kokonaisena ja pizzapyörä mukaan, että ihan itse saa leikata. Yksi hyvä puoli uudistuksessa on, tykkään siitä että laskun voi käydä maksamassa lähtiessään tiskillä, että ei tarvitse istua ja odottaa ja odottaa laskua.

Käytiin muuten tässä vähän aikaa sitten Marimekon tehtaanmyymälässä Helsingin Herttoniemessä, meinasin tulla hulluksi, niin hirmuisesti minulle mieluisia vaatteita. huh!

Ja oli muuten minun mieleen, että Philip Phillips voitti American Idolsin, on ihana!

Siitä on taas jokusen aikaa, kun olen tänne kirjoitellut. Ja mietin ja mietin, että mitähän nyt sitten on tapahtunut sellaista, että haluaisin sen ihan muittenkin kanssa jakaa. En hae päiväkirjaa En!

Kun kelaan vähän aikaa, niin tuntuu toivottamalta, että saisin ulos edes osan tapahtumista, pääasiassa on ollut viime aikoina veneemme, ja läheiset rakkaat ja sitä sun tätä.

Kun en muista alku kuusta mitään muuta kuin että kirpputorilla on käyty harva se päivä ja oikeasti kuvista äsken tajusin, että sieltä on mennyt vaikka mitä. Näillä leveysasteilla kirpputorihomma toimii niin, että laitetaan lappu tavaraan ja sitten joskus kun pöydän lopettaa saa ne laput ja näkee mitä on mennyt. Olen ottanut aina silloin tällöin kuvan ja olin oikeasti ällikällä lyöty äsken kun tajusin mitä kaikkea siellä on ollutkaan, eikä ole enää. Kerron ehkä miten tämä kaupankäyntini loppujen lopuksi meni. Eli tällä viikolla haen ne loput, mitä on ja vien roskiin tai Uffelle ja neljä viikkoa on kuulemma pöytä minulla ollut lauantaina.

Niin se vene on putsattu ja puunattu, maalattu pohjamaalit ja viime viiikonloppuna se sitten laskettiin jälleen veteen. Jos nyt paljastetaan, että se idyllinen pikkukaupunki missä veneemme on majapaikka pitänyt on Porvoo. Viiime kesänhän kesäpaikka veneellä oli täysin keskellä Porvoota, nyt halusimme saada sen pois sieltä, ei sen takia että maisemat olisivat huonot. Vaan sen takia, että se vesi siinä Porvoon keskustassa ei tehnyt veneelle hyvää. Pohja oli niiin likainen, että!  Nyt vene on uudessa satamassa Porvoon ulkopuolella, että ei enää tarvitse jokea pitkin puksutella, kun merelle lähdetään, no minua se ei ole haitannut , kiva katsella rantoja, mutta mies halajaa enemmän ulapalle.



Veneen nostossa ja siirrossa oli apuna Tampereen tytär avokkinsa kanssa, meillä oli tosi mukava viikonloppu yhdessä. Nuoret pääsivät kokemaan merielämää ja minä sain kokea autolla eksymisen muutaman kilometrin matkalla, armoton suunnistaja olen.  M rakkaani tarjosi miehistölle herkulliset kahvit Cafe Onnissa, käykää ihmeessä jos Porvoossa käytte.


Cafe Onnin herkkuja


Cafe Onnin yläkertaa


Nuoret olivat yötä luonamme ja illalla pelasimme paria hassua peliä, olipa hauskaa pelata pitkästä aikaa kunnon lautapelejä. Vaikka tuntuukin, että aina vain vaikeampaa on käsittää jotain sääntöjä.


Äitienpäivä oli ihana! Sain luokseni molemmat rakkaat tyttäreni, saimme tänne myös iki-ihanan äitini ja rakkaan veljeni. M teki meille suussa sulavan hvyää ruokaa ja Pillkkusilmä sai taas loihdittua ihan oikean täytekakun - ihme!


Äitenpäivän kattausta - ilman ruokia - ruokana oli lohta, uuniperunoita, paahdettuja punajuuria, salattia ja ehkä jotain muutakin



Eilen oli maailmanjaajuinen valokuvauspäivä, tarkoitus että ympräri maailman ihmiset kuvaavat arkeaan samana päivänä ja ne kootaan yhdeksi tietokannaksi, otin muutaman kuvan päivän mittaan, yksi tuli tännekin. Työmatkan omenapuun kukinta pysähdytti hetkeksi.

Hirveätä jännitystä on ollut elämässä rakkaani vuoksi. On ollut isoissa kuvioissa töiden suhteen ja tällä hetkellä on sairaalassa toipumassa isosta leikkauksesta, leikkaus jonka pitäisi parantaa elämänlaatua hurjasti. Vähän on outo olo tänään, olen ollut töissä, olen matkustanut auton kyydissä, olen matkustanut junassa, olen kävellyt yhteensä melkein 10 km, olen ajellut autolla reittejä, joita en ole koskaan ajellut. Olen ollut huolissani ja huojentunut. Kaikki hyvin :)

Otsikko tuli kirpputorilta. Jossain pöytäni vieressä oli taulu myynnissä. Sitä taulua kävin joka kerta katsomassa, se kiehtoi. Oli pakko ostaa, vaikka M kielsi. No hän ei tätä lue - toivottavasti. Mutta mitä ihmettä on Puotilan mummo ajatellut, kun on saanut kuulla, että Pirjon kanssa uuteen kotiin ei muutakaan se Mara (oisko ollut joku häntäheikki koko mara) ja kun kuvioihin on tullut uusi mies Risto, niin eihän sitä nyt niin vain uutta taulua aleta hommaamaan, vaan vedetään vaan viiva yli exän ja uusi tilalle. 






Mutta hei mitä teen tuolle taululle, no ei ollut kallis :)