Käytiin lauantaina tyttären kanssa Helsingissä katsomassa nykytanssia. Saimme hiukan erityiskohtelua, kun kuulumme Helsingin juhlaviikkojen tämän vuotiseen Eka kerta -ryhmään. Eli kippasimme kuohuviiniä huippukoreografi Kenneth Kvanströmin ja helsingin juhlaviikkojen toiminnanjohtajan kanssa. Sitten katsoimme esityksen Destruction Song, joka oli meluisa ja musta, parani loppua kohden. Esitys kesti tunnin ja iloisin ilme minulla oli varmaan siinä vaiheessa, kun kurkin kassista puhelinta ja näin, että esityksestä oli kulunut jo 44 minuuttia.

Kenneth Kvanström oli kyllä ihan älyttömän sympaattisen tuntuinen heppu, eikä tuo Erickään ollut hassumpi.

Eric Söderblom ja Kenneth Kvanström

Illan esityksen jälkeen matkasin M:n seuraksi paikallisen urheiluseuran juhliin. Olipa hauskaa!! Oikeesti! Löysimme itsemme jopa yökerhosta jatkoilta innoikkampien juhlijoiden kanssa.

Niin hauskaa oli, että nukuimme seuraavana päivän myöhempään kuin nuoriso, ja se on ihme. Ja taksikuitista oli tarkistettava mihin aikaan tultiin kotiiin, arvio ei heittänyt kuin puolitoista tuntia. Hiukset oli kipeät sunnuntaina, mutta ei haittaa, kun oli niin erityisen mukava ilta.

Oman pikkukaupunkini puutarhuria jaksan ihailla, hän loihtii ihania istutuksia päivittäisen kulkureittini varrelle.

Ostin muuten uuden puseron, joka on melkein kuin tuo kukkapenkki. On meinaan värikäs ja iloinen. Marimekon uutta mallistoa, jonka Mika Piirainen on suunnitellut, kukkatori on kait kankaan nimikin. Töissä on ollut niin masentavaa, että piristin itseäni iloisella puserolla, ja kyllä auttoi :)

Ja ostin muuten sateisia kelejä varten coretex-kävelykengät, jotka oli kalliit. Luulen, että jo tuo sijoitus tekee sen, että syksystä tulee ihanan kuiva ja kaunis.