Kuulkaas hyvät ihmiset, minä en osaa enää kirjoittaa tänne. Ihmettelin pitkään, että miten tämä toimii, olin lisääväni kuvaa ja heti jouduin jonnekin hornan tuuttiin. Kuvat on mitä sattuu, tuo ylläoleva kuva on otettu junan ikkunasta jouluaattona. M tuli aamupuurolle minun ja tyttären luokse, ajelimme yhdessä tervehtimään minun rakasta äitiä. Sieltä sitten M ajeli kotiinsa ja me tulimme tyttären kanssa yhdessä kotiin. Kovasti yritin omaa äitäni saada meidän kanssa joulua viettämään, mutta halusi olla kotonaan, se suokoon hänelle, rakas hän on siltikin.

Ihana yllätys oli, että kesken jouluaaton Tampereentytär soitti ja ilmoitikin tulevansa meidän luokse. Olihan se tosi ihanaa, vaikka ajattelin, että mukavaa meillä on täällä kahdestaankin, mutta tuleehan siitä juhlan tuntua, kun on sentään kolme ihmistä juhlimassa. Saattaa olla ja melko varmaa onkin, että kolmisteen tyttärien kanssa juhlimme viimeistä kertaa yhdessä, ainakin tässä nykyisessä asunnossa. Senkin takia se tuntui jotenkin hyvin erikoiselta joulullta.

Nuorempi tytär on täysin kasvissyöjä, Tampereentytär melkein täysin ja minä itse pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Sen takia meillä oli hyvin erikoinen jouluateria, varalla oli peruna- ja bataattilaatikkoa, joita ei kyllä syöty. Mutta oli paahdettuja punajuuria, erikoisen hyvää salaattia ja suurimman suosion sai tämä feta-juureslaatikko. Tätä kyllä teen toistekin nam!

Joulupäivänä sitten tyttäret siirtyivät isälleen ja M kävi hakemassa minut hänen luokseen. Sain syödä perinteisiäkin jouluruokia ja hyvältä nekin maistuivat.

Tapaninpäivänä olimme M:n isän luona joululounaalla, taas oli piiiiiitkä pöytä täynnä herkkuja ja henkilöitä, lalua ja löpinää riitti. Ylläoleva tonttunen on varmaan aikamoisen vanha, enpä muistanut kysellä tarinaa tonttusesta.

Se mikä minua on raastanut ja itkettänyt edellisestä postauksessa, on minun pikkuisen muuttaminen omaan asuntoon. Voi kauheata sentään, vaikka sitä on oikeastaan odottanut ja se on luonnollinen asia ja tietää, että se on tyttärelle itselleen tosi makeata. Niin silti!!! Heti joulun jälkeen alkoi pakkaaminen ja niin se tyttö on jo muutaman yön siellä asunnossa nukkunut. Helpottaa kyllä huimasti, että asumme näin alkuun ihan lähekkäin, ei taida olla kuin puoli kilometriä väliä.

Siinä sitä on tyttären tavaraa menossa uuteen paikkaan. Arvatkaa vaan, onko tälläkin hetkellä hiton hiljaista ja vähän yksinäisen oloista. Kun en osaa edes TV:tä tai radiota avata, niin höpöttelen täällä itsekseni, Nytkin höpötän ääneen tätä kirjoitusta, pelottavaa. Hirveätä on alkaa katkomaan sitä napanuoraa, en olisi ikinä uskonut. Tampereentyttären kanssa ei tullut tällaista tunnetta, hän kun jäi avioeron aikaan isälleen asumaan, omaan kotiinsa ja minä muutin lähelle. Toivottavasti hänkin selvisi vähin vaurioin erosta.

Uusi vuosi vietettiin M:n kanssa sitten prameasti. Yövyttiin pääkaupunkiseudulla erittäin kivassa hotellissa, jossa oli superhyvä palvelu.

Hotellin seinät oli päällystetty makeilla maisematapeteilla, meidänkin huoneessa oli näin hieno. Eka kuolinmekko pääsi sitten päälleni ja niin pönötettiin kaikkien tärkeittein ihmisten kanssa tärkeänä. Ei vaiskaan oli kyllä tärkeitä ihmisiä ja hienot systeemit, mutta hauskaa meillä oli. Hyvää ohjelmaa ja makoisaa syötävää ja viiniä ihan riittämiin.

Jatkoillakin oltiin meidän hotellilla erään mukavan ihmisen kanssa. Kuohuviiniä juotiin niin paljon, että aamulla ei aamiainen maittanut lainkaan.

Siitä olikin sitten erittäin hyvä tunne aloittaa TIPATON TAMMIKUU.

Oikeasti olimme sen verran pyörryksissä uudenvuodenjuhlinnan jälkeen, että hotellin luovutuksen jälkeen lähdimme pikku kävelylle, tämä kuva on sieltä kävelyltä. Palasimme takaisin hotelliin syömään, sen takia sinne takaisin, kun kävelymatkan päässä ei ollut mitään muuta paikkaa.

Helmikuun loppuun mennessä aion laihtua ainakin neljä kiloa ja vyötäröltä pitäisi lähteä ainakin kuusi senttiä. Joka vuosi samat jutut, mutta ei edes kyllästytä. Ahdistaa kun vaatteet kiristää.

Kaikenlaista tulossa, mutta jospa taas kirjoittelen hieman useammin!

Oikein Hyvää Tätä Vuotta kaikille!