Ja vieläpä saman käden sormikas ja lapanen mukanani lähdin aamulla töihin.

Huomasin kyllä jo ennen ulko-ovea erheeni, mutta niin tarkkaan ajoitettu kulkuni junalle on, että en olisi ikinä ehtinyt junaan, jos olisin palannut takaisin. No onneksi ne oli suhteellisen mustia molemmat ja totesin, että ei varmaan kukaan minun kätösiäni viitsi katsella. Mutta silti teki mieli pitää toista kättä taskussa..

Piti lähteä kuntosalille, mutta ei sitten yhtikäs yhtään hotsita. Inhottavaa on sitten sellainen kumma olo, kun jotenkin soimaa itseään laiskuudesta. Enkä edes osaa tehdä mitään hyödyllistä. Mihinkähän minä olen kadottanut sellaisen luovan laiskuuden olotilan?