Olipa mukava viikonloppu. Vaikka viime viikko oli erityisen raskas ja rasittava töiden puolesta, niin viikonloppu oli mukava. Vaikka olinkin hiukan maaninen, en osannut oikein pysähtyä missään vaiheessa. Menin nukkumaan myöhään, heräsin aikaisin, siivosin hullun lailla. Mutta eihän tuo mitään, paljon sain aikaan :)

Perjantaina olimme M:n siskon luona kyläilemässä, teemana oli sadonkorjuu. Ja voi veljet mitä kaikkia herkkuja saimmekaan. Aivan uskomattoman hyviä tarjoiluja saivat isäntämme aikaan, eikä herkkujen arvoa vähentänyt yhtään se, että ne oli itse poimittuja (herkkutatteja) ja aivan itse tehtyjä ruokia. Kuvassa näkyvät pastat oli itse tehty ja sisus oli herkkutattia ja mitä lie muuta, kuola valuu vieläkin, taivaallisen hyvää. Kuten myös salaatti. Oli myös suussa sulavia alkuruokia, keittoja ja jälkiruokana oman puutarhan omenista tehtyä piirakkaa, kuin myös oman puutarhan luumuja. Seurana oli M ja hänen ihanat sisarukset puolisoineen, oli erittäin mukava ilta.

Herkkutattisalaattia

Sairaan hyvää herkkutattipastaa

Lauantai oli uskomattoman kaunis ja pitkä päivä. Kävimme päiväretkellä Porvoossa, voi kuinka kaunista vanhassa kaupungissa olikaan. Aurinko kultasi ja keltasi koko tienoon. Joimme capuccinot ihanassa kahvilassa, terassilla auringon paisteessa. Kohtasimme mafiosoja pienellä kujalla (olivat tekemässä elokuvaa). Kävimme ihailemassa kirkkoa. Ja teimme heräteostoksia. Kuin myös hyötyostoksia, valkoista lankaa, jotta M sai ommeltua napin paitaan, oli kuulemma vuoden odottanut sitä nappia. Ja tänään olikin sitten pudonnut toinen nappi, mahtaako taas odottaa vuoden. Kirpputorillakin poikettiin, ostin 3 eurolla ihanan punaisen Rilsin voimablazerin. Punainen antaa voimaa, eiks niin.

Porvoon väriloistoa

Ja tässä meidän heräteostokset. M osti nuo ihanat  Nanny Stillin sokerikon ja kermakon, minä ostin nuo kolme lasia, mitä lie liköörilaseja, vai snapsilaseja, hintaa oli 7 euroa kappale. Nyt pitäisi löytää niille nimi ja suunnittelija, niin olisi helpompi metsästää lisää niitä, haluan paljon ja erivärisiä.

Äitini vanhin sisko (80 v) asuu Lapissa ja hän on minulle erittäin läheinen. Emme näe oikeastaan koskaan, kun välimatka on niin pitkä. Tein hänelle viiem viikolla pitkän kuvakirjeen, liitin kuvia noin vuoden ajalta, ainakin hänen siskostaan, tyttärestäni, veljestäni M:stä ja itsestäni, niin ja veneestä tietysti. Täti soitti viikonloppuna, oli niin ilahtunut kirjeestä, että melkein itki. Jos noin pienellä saa hyvän mielen, niin ihan varmaan muistan useamminkin.