Vietimme M:n kanssa viime viikonloppuna laatuaikaa Helsingissä. Oli oikein suloista aikaa, yövyimme ihan keskustassa, olikin hauskaa kuikistella yläkerroksista Helsingin elämää. Kävimme siellä sun täällä ja juovuimme tarjouskuohuviinistä, tummasta oluesta ja punaviinistä. Vaihdoimme kivat lahjat, sain upeat uniikkikorvakorut, jotka oli ihan Ruotsista asti minulle tuotu. M sai hopeisen kalevankarhu solmioneulan, oli ihan hyötyostos (olin kuullut kuinka kaipasi vastaavanlaista). Nyt on söpöä, kun sovimme myös korujen puolesta yhteen.

Kulttuuriharrastus matkallamme jäi vain Kiasmassa käymiseen, paras teos oli se mistä löysimme itsemme :)

Odotan muuten tosi kovasti, että tulisi jo keväisemmät ilmat, sillä ostin aivan ihanan takin, jota  haluaisin niin kovasti käyttää. Takissa on aika voimakkaat mustavalkoiset kuviot, hauskaa että joskus jotain muutakin kuin mustaa tai valkoista.

Kirpputorioperaatio sai loppunsa tänään. Tai siis haimme tyttären kanssa kaikki loput kamat, joita oli kauheasti. Mutta ihan kauheasti niitä on mennytkin, myynti on  yli 400 euroa ja se on paljon se, sillä hinnat oli halvat, yksi pitkä takki oli 14 euroa ja yksi ulkoilupuku 14 euroa. Muuten yleisin hinta oli 1 euro. Eli olisikohan tässä perheessä jotain himoshoppaajia. Olen kyllä ihan oikeasti päättänyt nyt, että en osta kuin ihan todella harkitusti tästä lähtien. M ei huoli minua ikinä asumaan kanssaan, jos jatkan tähän malliin. Hänen kotinsa kun on harmonisen kaunis, ei turhaa kamaa näy missään.

Kirpputorille vein pitkän takin, josta tosiaan sain 14 euroa, olisin saanut varmaan ehkä paljon enemmänkin. Mutta se 14 euroa on ihan sattumalta paikalle osuneen rouvan ansiota. Olin laittanut takin hinnaksi 4 euroa, hyvä takki mutta en käytä ja halusin päästä siitä eroon. Ko rouva kauhisteli, että myyn ihan liian halvalla ja käski laittamaan vähintään kakkosen eteen, no hänen  yllytyksestään muutin hintaa, mutta vain ykkösellä lisättynä. Se mikä tässä oli taas oikein kivaa, oli se että rouva oli ompelija ja hänellä on liike kaupungissamme. Kyselin häneltä, että voisiko sellaista pitkää takkia lyhentää. Minulla kun jäi kaappiin vielä yksi.

Rouvan ansiosta minulla on nyt oikein hyvä laadukas takki (oikean mittaisena) kaapissani, lyhennys maksoi 20 euroa. Samalla vein yhdet vuoden kaapissa olleet housut lyhennettäväksi, hinta 9 euroa. Kaksi kivaa puolihametta, jotka olin heittämässä roskiin vetoketjun hajoamisen takia, saivat lisäaikaa kun samainen rouva vaihtoi niihin vetoketjut, hinta oli 9 euroa vetoketjulta.

Olen aivan ilahtunut kun olen älynnyt hyödyntää näin hyvää palvelua.

Ja aivan älyttömän iloinen olen siitä, että huomenna minulla on aamulla hieronta aaaaaah... Ja huomenna pääsen taas M:n luokse, se on enemmänkin kuin ihanaa.

Ja kulttuuriakin on harrastettu tälläkin viikolla. Käytiin katsomassa tosi hyvä teatteriesitys. Elokuu oli näytelmän nimi ja siinä Ritva Valkama oli tosi pahoja puhuva äiti tyttärilleen, joita esitti eturivin näyttelijät.

Tänään on mennyt puolet illasta siihen, että on saanut hoitaa työasioita ja murehtia parisuhdetta. Mutta uskon ja toivon ja luotan siihen, että tämä suhde kestää maailman loppuun - me elämme vielä joskus onnellisina yhdessä ja matkustammekin hullun lailla. Mikä siinä matkustamisessa niin kiehtovaa onkaan, kummasti sitä vaan haluaa.