Vappuaatto sujui rauhallisissa merkeissä, töiden jälkeen käväisin työkaverin ja parin muun ihmisen kanssa olusella terassilla, oli kiva hiukan rentoutua, mutta olipa kiva tulla kotiinkin valmistelemaan lemmenlomaamme.

Saimme viettää hurmaavan pikkulomasen kahdestaan, tai siis kolmisteen (se ihan mukava koira). En ole oikeastaan ihan kauhean innokas ns. koiraihminen, mutta tuo rakkaan koira on kyllä tosi nätti ja mukava koiranen.

Ilmat helli meitä enemmän kuin olisimme ikinä odottaneet. Aurinkoa riitti koko lomasemme ajan taivaan täydeltä, +24 näytti mittari varjossa parhaimmillaan. Veden lämpökin oli jo +18 astetta. Monen monta kertaa tuli käytyä uimassa, eikä siihen tarvinnut joka kertaa edes saunan lämpöä. Eilen oli niin lämmin päivällä, että pulahdin uimaan ihan muuten vain. Joka aamu kävin herättämässä itseni järveen pulahtamalla.

Saimme tehtyä kyllä kaiken laiskottelun lisäksi ihan hyödyllistäkin, haravoimme pihan ja kukkapenkkejä hiukan käpälöin. Pari kertaa kävimme lenkillä. Vappupäivänä huomasimme joitakin ihmisiä kulkevan vastarannalla. Vastaranta, joka on miehen mukaan läpikulkematonta erämaata. Kyllä meitä nauratti, kun lähdimme tutkimaan asiaa, siellä koskemattomassa erämaassa kulki oikein hyväkulkuinen luontopolku. Koko suku on uskonut, että järveä ei vain yksinkertaisesti pysty kiertämään, sen läpikoskemattoman ryteikön vuoksi :) Näin me saimme kirjoitettua kivaa uutta juttua mökkikirjaan. Ei ole tosiaankaan iso järvi, kun alle tunnissa sen kiersimme.

Ihan ihanaa kuhertelua mahtui lomaamme roppakaupalla. Hellimme itseämme hyvillä ruuilla ja juomilla ja toisillamme. Rakkaus siihen mieheen vain vahvistuu, olen todella onnellinen.

Hiukan on huono omatunto oman isän takia, olisi halua ja tahtoa käydä, mutta kun resurssit on niin olemattomat. Näitä yhteisiä lomapäiviä miehen kanssa en suostu millään lailla katumaan tai paheksumaan, me kummatkin tarvitsimme tuota aikaa.