Hmm yhtäkkiä on taas puolikuuta melkein mennyt, eikä akka ole rustannut tänne mitään. Tuntuu, että pitäisi olla aina jotain tähdellistä, että viitsii kirjoittaa.

Asunto on aina vaan kaupan, olen välittäjään aikamoisen tyytymätön. Ei ole markkinointi sellaista kuin pitäisi, odotan että niiden palopuheiden jälkeen kaupat olisi tehty jo syyskuussa. No onhan tässä tätä aikaa vielä, mutta kiirus tulee. Kun ei millään viitsisi sen kummemmin vielä muuttaa, kun jos tätä joku tulee katsomaan, niin onhan se mukavamman näköistä, kun asunto on kalustettu. Eli koteja on kaksi, pitää nyt nauttia näistäkin ajoista, vähän se on kyllä välillä hiljaista, kun täällä yksisteen höpisee.

Työhön meno on nykyään ihan mukavaa, painajaiset ovat kadonneet ja näen nykyään ihan kaikenlaisia hassuja unia. Pariin viime vuoteen, en ole unia nähnyt, kun olen valvonut melkein yöt, tai sitten nukkunut kuin tukki lääkkeitten voimalla. Niin ja jos olen jotain uneksinut, niin pahimman oloisia painajaisia töistä. Se on mennyttä nyt. Näen kyllä ajoittain ex-pomon, mutta eipä meillä ole paljon asiaa toisillemme, ei aurat kohtaa - ei!

Kunnon kohotus ja painon pudotus etenee, aika verkkaisesti. Viikot olen tosi kurissa syömisten suhteen, mutta viikonloput aina jotenkin lipsahtaa. Mutta mitäs siiitä, pääasia, ettei sentään liho. Ja oikeasti kunto on kyllä kohonnut aika hyvin, sauvakävelyt mäkisessä maastossa M:n kanssa on tehnyt aika eetvarttia.

Ensi viikonloppuna saan molemmat tyttäret luokseni, aiomme käydä kellarikomeron lävitse ja sieltä voi löytyä tyttöjen aarteita, jotka luovutan heidän huomaansa, nyt kun ovat aikuisia. Kun kaksi kotia pitäisi yhdistää, niin siinä sitä joutuu luopumaan aika monesta asiasta. Olen niin onnellinen, kun molemmat tyttäret tuntuvat aika onnellisilta ja nuoremman kanssa viihdytään yhdessä ihan kuin äiti ja tytär, jotka tykkäävät toisistaan, ihanaa elämää nykyään - kaikin puolin.

Kaiken maailman juhlat on vietetty, mutta kyllä sitä viime aikonakin on, herkuteltu, käyty ihan ulkona syömässä. Tässä todisteeksi kuva!