Olipa mukavat vapaapäivät!

Hieman pitää taas kuitenkin nurista, nyt nurisen noista hehtaarikaupoista. Ne uuvuttavat minut ihan täysin, eilen piti ostamani salaattitarvikkeita, juustoa, kaivokieloja (niitä sellaisia jotka laitetaan lattiakaivon päälle hiuksia keräämään) ja pyörän venttiilejä. No jos ei tiedä ihan tarkkaan mitä missäkin on, niin sitä joutuu helposti kävelemään kilometritolkulla siellä. Kuljet painavan korin kanssa ja yhtäkkiä muistat - ai niin se juusto - kävelet monta sataa metriä taaksepäin - hakeaksesi juuston. Sitten epätoivoista ihmettelyä, että missä on ne venttiilit, yksi myyjä neuvoi puoli  kilometriä väärään suuntaan, josta sain sitten kyllä oikean reitin urheiluosastolle, ei siellä ollut yhtään myyjää, kesti kyllä vähän aikaa että löysin ne onnettomat venttiilit. Löysin kaikki tuotteet, ei niitä paljon ollut, mutta aikaa kului varmaan yli tunti! Taidan kyllä suosiolla siirtyä noihin pikkumarketteihin, kyllä minulle riittää hieman pienemmätkin valikoimat! Ja miksei muuten noissa isoissa kaupoissa, voi olla tasaisin välein, joita pohjapiirroksia, joista saisi informaatiota tavaroiden sijainnista. Ja toisaalta semmoinen liukuhihna voisi kulkea siellä, jonka kyytiin voisi aina uuvahtaneena mennä, tiedättehän sellaiset hihnat kun satamissa ja lentokentillä.

Se rakas mies sanoi muuten minulle tänään, että hän aina pelkää kun ollaan kaupoissa, että minä rikon jotain, esineitä, pakkauksia... Siis käyn jotenkin niin ronskisti kuulemma tavaroinen kimppuun heh!

Eilen käytiin jopa baarissa, ihan kylläkin vain kahdet oluet juotiin. Kiva joskus käydä katselemassa muitakin ihmisiä, ja nykyään on niin nastaa, kun ei haise tupakka.

Tänään käväistiin kirpparilla, ostin pari taidelehteä 50-luvun alusta ja pellavapuolihameen. Sen jälkeen pizzalla.

Mukavalla kyläreissulla oltiin illalla. Miehen vanhemmat olivat kutsuneet lapsensa puolisoineen ja heidän serkkujaan kylään. Siinä sitä tuli taas tutustuttua moneen uuteen ihmiseen ja syötyä älytön määrä kaikkea herkkua, ihania pieniä voileipiä, missä oli kaikkea herkkua päällä (miehen siskon tekemiä). Fazerin tiramisu kakku oli ihan älyttömän hyvää. Siis ihan liikaa tuli taas tänään syötyä kaikkea.

Olen taistelllut ikuisesti painon kanssa, tuntuu että olen viimeiset 30 vuotta laihduttanut. Kävin painonvartijoissa melkein vuoden, sain pudotettua 7,5 kg. Viimeiset puoli vuotta paino pyöri koko ajan melkein samoissa lukemissa. Sitten päätin, että se saa nyt olla ihannepainoni, eli olen Painonvartijoitten kunniajäsen. Mutta kova tahto olisi saada vielä noin 5 kg putoamaan. Tätä menoa se kestää ikuisuuden.

Äitini soitti  ja pyysi lähettämään pizzaohjeen, ei ole kuulemma ikinä tehnyt. Pitää äidille lähettää se. Hän on yli 75 vuotta, eikä omista sähköpostia, eikä myös tietokonetta. Tekstiviestienkin kanssa ei ole tullut sinuiksi. Eli ohjeet pitää laittaa ihan postiin, tai voisi sitä mennä ne ihan viemäänkin. Kun vaan kerkeäisi.

Rakastun siihen mieheen aina vain lujemmin, ikävä on jo nyt. Ja seuraavaksi nähdään vasta ensi lauantaina, mutta mikäs se on kaivatessa, kun tietää että sitten taas nähdään. Ihanaa on olla rakastunut!