Minulla on takana kolmen päivän kurssi, oli kyllä oikein hyvä kurssi. Ja aina vaan enemmän ymmärrän tai sitten en ymmärrä sähköpostipalvelmen sielunelämää.

Kummallista näissä viime päivissä on ollut hansikkaani. Viime perjantaina lähdin niin tarmokkaasti työpaikalta pois (siis sellaista tarmoa joka suorastaan työnsi sieltä pois), että huomasin työpaikan pihalla nahkasormikkaani jääneet sinne. Vaikka tajusin heti pihalla, että en viikkoon sinne palaa (jeejee), niin en pystynyt edes palaamaan takaisin. Niinpä painelin kauppaan ja ostin uudet.

Tänä aamuna huomasin hansikkaat - häh onko ne hansikkaat vai sormikkaat? - kadonnneen. Kunnes lounasaikaan henkilökunta kurssipaikassa ne minulle kiikutti , miten lie heille joutunut? Sitten tulin kotiin, ei ole missään toista hansikasta, sormikasta, missä lie? No en niistä tykkääkään, mutta maksoi 20 euroa sentään, pöh.

Ja tytär huutaa just nyt, olin käynyt kylppärissä ja jättänyt lavuaarin hanan auki, vesi valui vaan.. apua mikä minun on?

Huomenna Tallinnaan ystävän kanssa, hoitoja, hyvää syömistä, lepoa, aah. Voi, että kun pääsisi rentoutumaan, voi etttä. Että voisi olla, ettei hanskat hukkuisi, ettei jäisi hanat auki, ettei itkettäisi koko ajan, että tuntisi itsensä ihan onnelliseksi kaikin tavoin.

Päivän iloinen juttu oli se, että juttelin pitkään vanhemman tyttäreni kanssa, oli saanut lähettämäni paketin, se on kiva se.