Taivahan talikynttilät sentään!

Onpa ihana loma takanapäin, kuusi päivää irti kaikesta kiireestä, työstä ja arjesta!

Meitä oli kylpylään kokoontunut kahdeksan täysin toisillemme ennestään tuntematonta henkilöä, ainoa yhdistävä tekijä oli liitto johon kaikki kuuluimme. Tämä loma oli aivan älyttömän ihana, sain sieltä rauhaa, lepoa, uusia  ystäviä, ihanaa ruokaa, paljon liikuntaa ja uusia ajatuksia.

Liikuntaa oli paljon ja se oli kivaa, mitään sen kummempaa uutta ei elämääni tullut. Rentoutustuokiot olivat kyllä aivan ihania, yhden sellaisen jälkeen olin niin isoissa fiiliksissä, että leijuin aivan irti maasta.

Ruokaa oli tarjolla vähän väliä ja se oli hyvää, liian hyvää. Mahtaako sitä uskaltaa vaa'alle mennäkään.

Kaikista ihanin asia tuossa lomassa oli ihmiset, meitä oli tosiaan kahdeksan. Miehiä ja naisia, suurimmaksi osaksi naisia. Olimme kaikki aivan erilaisista työyhteisöistä, emmekä tosiaan tunteneet ketään ennestään. Naisilla yhteenhitsautuminen tapahtui todella nopeasti ja lomamme olikin täynnä huumoria, kuin myös antoisia henkevimpiä keskustelujakin kaiken hauskanpidon lomassa.

Aivan ihana oli loma. Paluu arkeen ja kotiin - oli kyllä kiva - mutta miten tähän tottuu taas?